Eväät ja elinvoima

Useampikin mahtipontisempi artikkelinaihio odottaa sopivaa hetkeä jotta pääsisivät taasen työn alle, mutta välipalaksi blögi tarjoilee nyt värikkäitä ja terveellisiä, joitakin kenties kitkeriäkin näkemyksiä liittyen pyöräilijän eväisiin ja muuhun ravitsemukseen.

Vaikka en aina noudatakaan omia elämänohjeitani, jotta elämä ei muuttuisi liian jäykäksi, koen silti tärkeäksi mieluummin liioitella kuin vähätellä terveellisyyden tarvetta. Nähdäkseni nimittäin vähättelyyn törmää usein, korostamiseen harvemmin. Kuinka usein näet vaikkapa internetissä kuvia pyöräilijöistä syömässä puuroa ja mustikoita tai kaalikeittoa ja ruisleipää, ja kuinka usein taasen luet mainintoja Trash Juicesta eli sokeriliemestä validina energianlähteenä tai näät kuvia taukopaikkojen munkeista, paris-bresteistä, korvapuusteista, pitsoista ja limutölkeistä? Epämääräinen ruoka saa näkyvyyttä ilman erityismainintojakin.

En voi väittää olevani minkäänlainen virallistettu asiantuntija, ja seuraavat ajatukset, mielipiteet ja ideat tulisikin ottaa niin sanotusti suolahyppysellisen kera. Koen että terveydestä puhuminen on muuttunut nykyään jopa hieman kyseenalaiseksi, ja täysin itsestäänselvienkin elämänohjeiden koetaan olevan ihmisten syyllistämistä ja tehokkuutta edistävää propagandaa. On tietysti totta että terveitä elämäntapoja ovat usein kannattaneet esimerkiksi fasistiset tai nationalistiset ”kansakunnan kuntoa” edistämään pyrkineet tahot. Epäterveellisen tai välinpitämättömän ruokavalion tai elämäntavan kannattaminen, vitsillä tai tosissaan, taasen on rentoa nautintojen korostamista ja epätäydellisyyden hyväksymistä ja ­kapitalismin vaatiman työsuorituskyvyn heikentämistä. 

Terveyspuheesta ja itsehillinnästä on tehty esteetti­sesti konservatiivista, huolettomasta nauttimisesta ja rennosti ottamisesta progressiivista. Liian pitkälle vietynä tämä ajattelu kuitenkin pilaa kaiken toiminta- ja samalla nautintokykymme. Tunnen ­että on aika ottaa terveyden lähtökohdaksi oma hyvinvointimme ja positiivisten toimintavalmiuksiemme parantaminen. Palkkatyötä voi vältellä terveenäkin!

Olen jo pitkään suhtautunut ravitsemukseen vakavasti, ja koen sen olevan terveyden yksi tärkeimpiä kulmakiviä. Tämä aiheuttaa toisinaan myös päänvaivaa, koska ympäröivä kaupallinen ruokakulttuurimme tietysti tarjoilee etenkin hintatietoisemmille kuluttajilleen usein sisällöltään hyvinkin köyhää ja jopa epäilyttävää ravintoa. Hyvän ruoan löytäminen kotinsa ulkopuolella, vaikkapa pyöräretkillä, ei ole aina helppoa.

Herkullinen ja terveellinen vegaaninen tofupitsa Pohjois-Karjalaisen kylän keskustassa on poikkeus sääntöön. Editorini tosin oli mieltä että kyseinen pitsa ei ole herkullisen näköinen, mitä en itse pysty käsittämään.

Nähdäkseni onkin monilla pyöräilijöillä tapana syödä ajomatkoillaan vähän mitä sattuu saamaan tai mieli tekemään. Jo edellämainitusta epäterveellisestä ruokatarjonnasta ja siihen tottuneista mielihaluistamme johtuen ei tuo sattumanvaraisuus tuota läheskään aina parhaita tuloksia kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin kannalta. Luotan kyllä pitkälti siihen, että täyspainoista ja terveellistä ruokavaliota noudattava henkilö voi pyöräillessään venyttää hyväksikatsotun ravinnon rajoja käytännöllisistä syistä. Vilkas liikunto kun on varmimpia ruoansulatuksen edistäjiä ja kehon puhdistamiskeinoja, ja suojaa siis huonommankin ruoan haittavaikutuksilta. Kokemukseni mukaan ruoansulatusuunimme eli vatsalaukkumme palaessa kirkkaalla liekillä reippaan pyöräilyn vuoksi palaa myös ruoka puhtaasti, jättäen jälkeensä vain sileää valkoista tuhkaa. Huonoin mahdollinen vaihtoehto lienee syödä huonosti sulavaa tai kehnoa ruokaa ja paikallaan istuskellen jättää se sitten likoamaan haaleaan vatsalaukkuun tuntikausiksi.

Pidemmän päälle pelkkien pitsojen ja munkkien syönti pyöräillessäkin alkaa varmaankin kostautua. Jatkuva herkuilla itsensä palkitseminen voi johtaa vaaralliseen tottumukseen, ja nuo vain suorituksiin varatut ruoat tulevatkin arkipäiväisiksi. Näin on ainakin omalla kohdallani etenkin runsaan sokerin käytön kanssa. Pyöräillessä sokerinkulutus ei ole ehkä niin vaarallista, mutta joskus pyöräily lakkaa ja sokerinhimo jää! 

Tässä välissä erityismaininnan saa perisuomalainen arkkiviholliseni, tavanomainen pyöräilijän välipala eli kahvi ja pulla. Erikseen pystyn vielä molemmat sulattamaan ja usein vailla suurempia komplikaatioita, mutta yhdessä nautittuna ne saavat omalla kohdallani lähes poikkeuksetta aikaan mitä epämiellyttävimmän pahoinvoinnin, turvotuksen ja mahan sekavuuden tunteen. Jotain vastakohtien aiheuttamaa katalaa magiaa tapahtuu kun vaalea pullamössö kohtaa tumman kofeiiniliemen mahalaukussa… Henkilökohtaisesti nauttisin mieluummin vaikka Hanoi Rocks -tyyppisen välipalan eli a Beer and a Cigarette! Tämä vertaus tosin tuo mieleeni elementtityyppiluokituksen, ja olen itse varmastikin enemmän vesi/ilma (kalja/tupakka) tyyppi kuin tuli/maa (kahvi/pulla) -tyyppiä. Ehkä erilaisten tähtien alla syntyneille pullakahvit toimii paremmin. Tästä huuhaasivupolusta siirtykäämme takaisin korkeampiin aatoksiin eli itse asiaan.

Kotona valmistellut eväät ovat tietysti sinänsä helppo ratkaisu saatavuusongelmaan. Ne ovat yleensä aina halvimpia, hallituimpia, terveellisimpiä ja itse kullekin sopivimpia. Niiden riittäminen pidemmälle ei kuitenkaan aina ole helposti toteutettavissa ja vaikka kotosuomessamme ei juuri isoja mäkiä olekaan, on niiden tuoma lisäpaino myös otettava huomioon. Osa pyöräretkien viehätystä on myös tietysti uudet kokemukset, syöminen mukaanlukien. Suosittelen kuitenkin eväiden valmistelua etukäteen mahdollisuuksien ja jaksamisen mukaan.

Erinäisiä kehollisia erityisnäkökohtia

Kehon suolatasapaino on asia jota olen oppinut ymmärtämään vasta hitaasti. Miten asian nyt ymmärrän, ihmiskeho toimii sähkövirran varassa, ja tuo virtaus ei kulje kunnolla jos välittäjäaineessa eli kehon nesteissä ei ole tarpeeksi elektrolyyttejä eli suoloja jotka johtavat tuota sähköä. Elektrolyyttivaje aiheuttaa helposti nuutuneen olon jonka syytä ei ole ihan helppo tajuta.. Vettä tulee juoda sopivasti, ei liikaa, ja yleensä siihen kannattaa aina lisätä hieman suolaa, kuumalla säällä paljonkin.

Myös ruoan lämpötilaan on hyvä kiinnittää huomiota. Etenkin viileässä säässä jota meillä piisaa, on jatkuva kylmän tai haalean ruoan syöminen huonoksi ruoansulatukselle ja sitä kautta yleiselle hyvinvoinnille ja jaksamiselle. Perinteinen kiinalainen lääke- ja ravitsemustiede suhtautuu erittäin vakavasti liiallisen kylmän ruoan välttämiseen, ja olen empiriisesti huomannut sen olevan suunnilleen oikeassa tämän suhteen. Tämä on jälleen yksi mutka matkassa sopivan ravinnon löytämisessä tien päällä, koska lämmintä ruokaa on vaikeampi löytää, etenkin jos koittaa vieläpä päästä halvalla! Asia kannattaa joka tapauksessa ottaa huomioon mahdollisuuksien mukaan. 

Kuuman teen tms juominen ruoan kanssa lienee yleensä helpoin ratkaisu tähän ongelmaan. Kylmässä säässä tietysti myös juomaveden lämpötila vaikuttaa suuresti hyvinvointiin, ja rungon telineessä matkanneesta pullosta jääkylmän veden juonti harvoin on kovin houkuttelevaa. Käytännöllinen ratkaisu tähän on pukea alimmaiseksi tai toiseksi alimmaiseksi kerrokseksi perinteinen pyöräilypaita, ja laittaa (litteä) vesipullo sen selkätaskuun kaikkien vaatteiden alle jolloin kehon lämpö pitää sen juotavana.

Vegaanina ja muutenkin pyöräretkillä ja -lenkeillä

Jos kuulut vegaanien (ruokavalio jonka syvempää luonnetta käsittelen kenties toisessa artikkelissa) tai itseni kaltaisten semi-/post-vegaanien joukkoon ja olet harrastanut pidempiä pyörälenkkejä tai -retkiä, olet ehkä huomannut että on vaikea löytää hyviä välipaloja etenkin pienemmistä kahvioista tai kyläkaupoista. Valmiita voileipiä on huonosti jos ollenkaan, vihikset jne ovat bioenergialtaan köyhää ja koostumukseltaan epämääräistä, monet wrapit jne mausteiset valmisruoat etenkin jääkaappikylminä ovat liian outoja sopiakseen kovin hyvin pyöräilyyn. 

Tavallisimmaksi kaupasta hankituksi evääkseni on muodostunut leipä ja hummus, kenties lisäksi jokin kauden vihannes. Hummusleipä on helpohkosti syötävissä ilman suurempia valmisteluja. Pidän kuitenkin aina pientä puukkoa ja lusikkaa mukana retkillä, ja usein valmistelen monimutkaisempiakin voileipiä. Mutta etenkin jos tavoitteena on edetä nopeahkosti, pitkällinen ruoan valmistelu on usein turhauttavaa, ja venyvien taukojen aikana paine, toisinsanoen ajis eli ajofiilis rupeaa laskemaan. Ajon aikana syntyvän paineen laskua olisi syytä välttää ettei keho joudu aina tauon jälkeen ”lämpiämään” pyöräilyyn uudestaan.

Tofuvoileipä, tuo pyöräilijän uskollinen ystävä.

Pyöräillessä ei nähdäkseni kannata nauttia liiaksi hitaasti sulavia tarpeettomia proteiineja eli lihaa tai monimutkaisia valkuaispitoisia kasvijalosteita. Ajon aikana suositeltavia ruokia ovat sen sijaan esimerkiksi:

Täysjyvää sisältävä vaalea leipä ja hummus ja salaatti tai lehtikaali, vaihteluksi kurkku tai tomaatti. Oliivit ja suolakurkut auttavat suolatasapainoon.

Eli kevyt, helposti sulava mutta kuitenkin energiapitoinen ruoka.

Sana mehusta

Älä myöskään aliarvoi mehun voimaa. Sen juominen säästää ruuansulatusta ja antaa runsaasti energiaa! Jos tunnet itsesi väsyneeksi pyöräillessä, mehun juominen voi palauttaa voimasi hetkessä kehon saadessa sekä mineraalipitoista nestettä että verensokeria. Pelkän (vesijohto)veden juominen pyöräillessä pahimmillaan huuhtoo kivennäisaineita kehosta ja johtaa epätasapainoon. Tästä syystä etenkin kuumalla säällä olisi hyvin tärkeää lisätä hieman suolaa juomaveteen. Jos huomaat ettei tee mieli juoda vettä vaikka olet pyöräillyt, juo mehua. Jo pienikin määrä mehua veden seassa auttaa huomattavasti mineraalitasapainoon.  Tykkään itse myös juoda rasvaista kauramaitoa suoraan tölkistä. Varsinkin suoritushenkisillä pitkillä ajomatkoilla koko kehon väsyessä alkaa vatsan toiminta usein heikentyä loppua kohden, ja nestemäisehkö ravinto on helpoiten nautittavissa.

Perus hoardaus ruokakaupasta näyttää usein tältä

Sokerista

Suhtautumiseni sokeriin on kahtiajakoinen. Pyöräretkillä sokeri on helpoimpia ja toimivimpia energianlähteitä, ja runsaan kulutuksen ollessa käynnissä en usko sen sinänsä olevan kovin haitallista. Ongelmallisempaa ainakin omalta kannaltani on tottuminen sokeriin, ja siihen syntyvä himo, jopa addiktio. Meidät on ympäröity värikkäillä ja mielikuvituksellisilla sokerituotteilla lähes koko ajan. Tavallisen aterian jälkeenkin huomaan himoitsevani sokeria ”täydennykseksi”. Pyrin taltuttamaan sen syömällä yhden taatelin tms pienen määrän luonnollista sokerinlähdettä, ja se usein auttaa. Luin vastikään herbalisti James Greenin vinkin että kitkerien aineiden syönti helpottaisi makeannälkää. Kitkeröt ja katkerot ovatkin kiinnostaneet itseänikin ravintoaineiden holistisuuden näkökulmasta, ja koetankin nauttia vaikka rucolaa tai villejä siankärsämön ja voikukan lehtiä aina toisinaan. Täytynee ottaa sokerin ja katkeruuden välistä suhdetta käsittelevä teoria vielä tarkempaan tarkasteluun. Ja tietysti käytännön kokeiluun!

Olisi varmaakin tärkeää kiinnittää ainakin jonkinverran huomiota sokerin lähteisiin ja suosia tuoreita ja kuivattuja hedelmiä, hunajaa, mehua jne ja välttää puhtaita jalostettuja sokereita ja glukoosi/fruktoosi-siirappeja jne. En voi kuitenkaan väittää ettenkö olisi iloinen vastikään kauppoihin ilmestyneistä vegaanisista ”maito-” ja keksisuklaista. Energian huvetessa ja synkän hetken koettaessa pyöräillessä niiden antama motivaatiopiikki on usein ihmeellisen toimiva, tuovathan ne turvallisesti mieleen lapsuuden herkkuhetket vastaavien teollisten makukokemusten parissa. Lähtökohtaisesti tätä kannattaisi tietenkin ehkäistä syömällä jotain järkevää ajoissa.

Ainakin omissa kuvitelmissani hedelmät yhdistettynä leivonnaisiin ja sokerisiin herkkuihin jotenkin semimaagisesti tasapainoittavat niiden yleistä ravintoköyhyyttä. Kuvassa brittiläinen omenapiirakka

Tärkeintä on syöminen

Haluan kuitenkin painottaa etttä ehdottomasti kaikista tärkeintä on syödä tarpeeksi. Itse olen varmastikin useinkin syönyt liian vähän sen takia että tarpeeksi laadukasta ruokaa ei muka ole ollut tarjolla. Tämä on kaikista vaarallisin tie, vaikka paastoaminen ei sinänsä vaarallista olekaan. Mutta ainakin itselleni se sopii erittäin huonosti yhteen pyöräilyn kanssa, ja lopputulemana on pyörryttävä ja väsynyt olo. Maha menee itselläni myös helposti “solmuun” jos ei syö tarpeeksi ajoissa, ja sitten kun ruokaa olisi tarjolla ei oikein enää teekään mieli syödä… Elikkä kehottaisin valmistatumaan mahdollisuuksien mukaan ja käyttämään järkeään syömisiään valitessa, mutta nälän iskiessä kannattaa syödä melkein mitä vain. Paitsi ehkä pulla ja kahvi.

Oikeastaan tärkeimpiä asioita elämässä joita olen oppinut pyöräilyä harrastaessa, etenkin hyvin pitkiä matkoja ajaessa, on ollut oman kehoni toiminnan ymmärtäminen. Kaikenlaista terveysinfoa ja mutuilua voi lukea ties minkälaisten puoskareiden blogeista, mutta toiminnan periaatteet sisäistää ja säätää itselleen sopivaksi vasta kokemuksen kautta.

AJA Viren