Tämä historiikki kirjoitettiin 10-vuotissynttäreiden ohjelmanumeroksi, mutta saadaksemme sen suuren yleisön tietoisuuteen se julkaistaan nyt hiottuna versiona myös täällä Blögissä.
Töölön Pyörän omistava Osuuskunta Osuuspyörä perustettiin virallisesti 1.11.2015 eli kymmenen vuotta sitten. Pyöräbisneksen ja osuuskunnan perustamisen ajatus oli kuitenkin alkanut jo jonkin aikaa ennen sitä. Epämääräisenä “siistinä ideana” se oli varmaankin leijaillut ainakin Akin ja Jussin pääkopissa jo vuoden tai useammankin. Kuitenkin vasta tuona syksynä tähdet osuivat kohdalleen ja firma ihan oikeasti perustettiin. Innoituksena oli tieto jotenkuten samalla idealla toimivista liikkeistä maailmalla. Näitä esimerkkejä oli ainakin muutamia amerikkalaisia työntekijöiden omistamia pyöräkauppoja, sekä Bike Syndikat Kölnissä, missä oli tuolloin lähettipalvelu, pyörähuolto ja pyöräkauppa samassa.
Kaiken voi sanoa alkaneen Pyöräpajalta, tarkemmin sanottuna pajan sijaitessa Kalasatamassa, osoitteessa Parrulaituri 2. Siellä pyörivät enemmissä tai vähemmissä määrin oikeastaan kaikki osuuskunnan perustajajäsenet eli Laura, Timo, Anton, Lish, Jussi, Tarmo ja Aki.
Olisiko tässä pikkujouluristeilyn jatkot tai ihan muuten vaan hengailua Pyöräpajalla Kalasatamassa
Tuohon aikaan Aki, Jussi ja Lish olivat töissä entisessä pyöräkauppa Velobiassa, ja Anton, Tarmo, Timo ja Laura taasen olivat jo töissä Töölön Pyörässä, vanhojen omistajien alaisuudessa. Varmaankin poliittisesta auktoriteettiongelmasta johtuen tilanne oli, jos ei sietämätön, niin vähintäänkin epätyydyttävä. Tuotantovälineiden haltuunottohan se oli työläisillä mielessä, päävastuu kun ainakin Töölön Pyörän pyörittämisestä oli jo duunareilla, omistajien ollessa burnoutissa ja epämotivoituneena liikeasioiden hoitoon.
Tarmo: Ehkä tähän väliin pieni maininta Töölön pyörässä palkollisena työskentelemisen historiasta: Jussi tunsi Rengasmies-toiminnan kautta Juhanin, tuolloisen Töölön pyörän omistajan. Jussi oli sitten kuullut talvella 2014-15 Juhanilta, että hänellä olisi tarvetta kausityöläisille. Jussi kysyi Tarmolta ja Antonilta, kiinnostaisiko heitä tällainen urakka. Kiinnostihan se, ja pian Jussi, Anton ja Tarmo aloittivat pyörämekaanikon työt Töölön pyörässä. Kaupan tuolloin omisti Juhani, yksi alkuperäisistä omistajista, Martin Sohlström, toimitti aika ajoin jonkinlaista puotipuksun ja tilanhoitajan virkaa. Lisäksi toinen alkuperäinen omistaja, jo tuolloin eläkeläinen Jyrki, kävi silloin tällöin huoltamassa pyöriä, viihdyttämässä asiakkaita, ja opettipa siinä sivussa nuoria mekaanikkoja mm. Torpedo Dreigang -navan saloista. Pian kuitenkin kävi tosiaan ilmi, ettei puodin päälliköllä Juhanilla ollut enää jaksamista tai tahtoa jatkaa liiketoimintaa.
Yrittäjyydestä ei meillä ollut juuri kokemusta, mutta kiinnostus sitä kohtaan kasvoi, sitä mukaan kun itse omistajaa näkyi kaupalla vähemmän ja vähemmän. Huhti-toukokuussa 2015 kävi ilmeiseksi, että ellei joku liikettä pian osta, sen toiminta loppuu tyystin.
Vaadittavaa uskallusta ei kuitenkaan ihan heti löytynyt, vaan päädyttiin kompromissiin, jossa Velobia osti Töölön Pyörän, ja ajatuksena oli toimia haaraliikkeenä, jossakin määrin autonomisesti mutta kuitenkin osana samaa yritystä. Kumpi osapuoli lopulta epäröi ratkaisun toimivuutta enemmän, en juuri nyt pysty muistamaan, mutta lyhyen harkinnan jälkeen pääsimme yksimielisyyteen siitä että haluamme oikeastaan ihan oman firman. Lainoja alettiin kyselemään ympäriinsä lähipiiristä ja osakkaiden omista talletuksista, ja pienehkö kauppasumma, ehkä 30te?, saatiinkin suhteellisen vaivatta kasaan. Rahaa toki pian tarvittiin lisää koska kaupan ja varaosien valikoima oli huono ja työvälineet puutteelliset ja muutenkin huonossa jamassa. Rahaa saatiin lainattua aina tarpeen mukaan kymmenen tai parikymmentä tonnia lisää, jälleen lähipiiristä tai osakkailta itseltään. Tässä sovelsimme siis yrittäjämentorimme, Velobian Sakarin, opettamaa ”kolmen F:n sääntöä”: rahoitusta tarjoavat ”friends, fools and family”. Töpyn pyörittämiseen vaadittu rahasumma lienee lopulta noin 70-100te. Eli sinänsä ei kovin suuri yrityksen koko huomioonottaen.
Uskaliaan yrityksen taustalla oli tietysti osuuskuntia koskevat säännöt, jotka mahdollistavat tavallisen työntekijästatuksen osuuskunnan osakkaille jos jäseniä on 7 tai enemmän. Näin emme olleet joutumassa täysimittaiseen yrittäjyyteen, joka olisi tarkoittanut käytännössä kaikkien KELA-etuuksien loppumista, joihin me työnvälttelijät ja kaikenkarvaiset humanistit olimme tietysti tottuneet. Yrittäminen oli tuolloin varmaankin kaikille lähes täysin hämärän peitossa oleva ja siten hieman pelottava elämäntapa.
Toimistohommien opettelua
Kaupan arkeen hypättiin suorilta, kauppa ei tainnut sulkea päiväksikään omistajanvaihdoksen vuoksi. Kulahtaneiden työkalujen ja melko huonon ja sekalaisen varaosavalikoiman kanssa pärjättiin kohtuullisesti, olimmehan kaikki tottuneet pajaolosuhteisiin, johon verrattuna puitteet olivat melko hyvät ja selkeät.
Ekoja remonttitalkoita vuonna 2015
Pyöräpajatausta näkyi toiminnassa varmasti useiden vuosien ajan, kenties vielä hieman nykyäänkin, ainakin siinä että koitimme jatkuvasti korjata toivottomia pyörätapauksia, auttaa kaikkia pennittömiä avunkyselijöitä ja toteuttaa talkoohengellä kipeästi kaivattuja uudistuksia. Vanhaan Töölön Pyörän toimintaan verrattuna uudistuksia alettiin kuitenkin ajaa nopeasti läpi. Entisten omistajien aikaan huoltoaikoja tarjottiin maksimissaan 3 päivässä, jokainen pyörä pestiin sitä varten rakennetussa erityisessä pesuhuoneessa, ketjut irroitettiin ja putsattiin huolellisesti (ketjun kulumasta ei muuten varmaan oltu tuolloin TöPyssä kuultukaan), vaijerit voideltiin ja niin edelleen. Kulutusosia ei juuri vaihdettu.
Myös pyöräkanta oli tuolloin hyvin erilainen. Muistan kuinka kippurasarvisen pyörän saapuminen huoltoon oli poikkeustapaus! Lähes kaikki potilaat olivat tavanomaista “nexus 3 mummis” tai “24 shimano vaihdetta hybridi” -tyyppiä. Nykyään melkein puolet taas on “urheilupyöriä”, ja hiilikuiturunkoja on huoltopukissa harva se päivä. Helsinkiläinen pyöräkulttuuri on kasvanut Töölön Pyörän mukana, vai onko asia toisinpäin…
Liiketoiminnan selkärangan on kuitenkin alusta asti muodostanut ihan tavallisten polkupyörien huolto – enimmäkseen sellaisten hybridien, ”mummopyörien” ja 90-luvun ”maastopyörien” kunnossapito, joita omistajansa tarvitsevat päivittäiseen liikkumiseen.
Kuuluisa, erityisesti scifi-kirjoistaan tunnettu HG Wells on lausahtanut: ”Aina kun näen aikuisen ajavan polkupyörällä, ei ihmiskunnan tulevaisuus enää saa minua epätoivon valtaan”.
Toisinaan maailma tosiaan tuntuu tuhoon tuomitulta, mutta tämä ilmiö auttaa pyörämekaanikkoa jaksamaan päivästä toiseen.
Aika ennen keittiötä
Yrittämistä opeteltiin perusduunien lomassa ja ongelmat ratkaistiin sitä mukaa kun niitä ilmeni. Vakuutukset, PRH-ilmoitukset, vuosikokoukset, kirjanpidot, katelaskurit, tukkukauppiaat ja palkanlaskenta tulivat kaikki nopeasti tutuiksi. Virallisia ja epävirallisia kokouksia oli jatkuvasti, ja päätöksiä tehtiin lennosta. Osuuskunnan “kokous” joka tarvittiin jonkin asian ratkaisemiseksi saatettiin pitää yhtäkkiä kesken työpäivän ja pöytäkirja laadittiin saman tien. Nykyään toiminta on hieman järjestelmällisempää, toki johtuen myös siitä että kaikki tavanomaiset juoksevat asiat ovat jo tuttuja, emmekä törmää aivan yhtä jatkuvasti uusiin ongelmiin.
Alussa pohdittiin myös vakavasti kaupan nimen vaihtamista. Ainakin osalla asiakkaista oli jäänyt huono maku suuhun Töölön Pyörästä, jo mainitun johtoportaan kaoottisen toiminnan seurauksena. Ei sinänsä voi ihmetellä edellisten omistajien väsymistä kaupan härdelliin, he pyörittivät kauppaa yksin ja kaksin, kun meiltä seitsämältä homma sujui juuri ja juuri ja hommaa riitti! Nimiehdotuksia olivat esimerkiksi Linnan Pyörä, Ketjuliike, Kultainen Polkupyörä sekä Töölön Polku&Pyörä. Paras nimiehdotus keksittiin oikeastaan vasta ihan viimeaikoina, joka olisi kenties mennyt läpi jos se olisi tuolloin tullut mieleen: nimittäin Oravan Pyörä. Kuka tämän sanoi ja mistä se tuli, en nyt kykene muistamaan.
Kaupan ilmettä vuonna 2017
Jo tuolloin poliittisesti valveutuneet perustajat olivat toki tietoisia osuuskuntayrittämisen olevan vain itsensä riistämistä eikä mitään todellista vapautumista kapitalismin rattaista. Se tuntui silti parhaalta vaihtoehdolta ja työ on enimmäkseen säilyttänyt mielekkyytensä tähän päivään asti. Toki lähes kaikki alkuperäiset jäsenet ovat siirtyneet muille aloille, mutta uusia on riittänyt tilalle melkeinpä liiaksi asti eikä läheskään kaikkia hyviä työläisehdokkaita olla pystytty palkkaamaan. Pyöräalalla puhutaan yleisesti siitä kuinka vaikeaa on löytää hyviä mekaanikkoja ja työntekijöitä, mutta TöPyssä tätä ongelmaa ei ole ikinä ollut.
Ainakaan alkuinnostuksen huumassa ensimmäisinä vuosina työ ei tosin tuntunut itsensä orjuuttamiselta vaikka ilmaista talkootyötä tehtiin runsaasti, sairaslomista ei taidettu maksaa palkkaa ja normaali tuntikorvauskin oli kehnonlainen. Eikä meillä ollut edes keittiötä, vaan syötiin sekalaisia eväitä – papuja ja perunasalaattia – mikropitsoja (RIP vege pitsa) ja rampattiin vuorotellen Töölön UniCafessa! Oliko niin, että joskus Töölön Pyörän aukioloajat olivat sellaiset, että kauppa oli kiinni keskellä päivää tunnin, koska työntekijät pitivät siestaa… Elettiin anarkisti-pyöräharrastajan unelmaa joka päivä.
Taisi olla vuoden tai useammankin ajan kun TöPyssä oli käytössä kaksivuorotyöjärjestelmä, eli aamu- ja iltavuorot. Muistelisin että aamuvuoro alkoi 9.45 ja kesti 15.45 asti, ja iltavuoro taas oli 14.00-19.15. Kauppa oli siis auki tunnin pidempään kuin nykyään. Eli aamuvuoro oli 6 tuntia ja iltavuoro 5 tuntia, välissä tunnin päällekäisyys. Tavallaan järjetön järjestelmä kenties edesauttoi työläisten päätöksentekoa ja yhteishenkeä, kun rauhallisen iltapäivän kuluessa lähes kaikki olivat samaan aikaan paikalla ja silloin keskusteltiin, suunniteltiin ja tehtiin muutostöitä ja niin edelleen. Radikaaleimpina ideoina esiteltiin jopa kaupan aukiolon pidentämistä 12-tuntiseksi, kello kymmenestä kymmeneen. Ajan myötä kuitenkin aukioloa päätettiin lyhentää ensin puolella tunnilla ja sitten kokonaisella tunnilla ja päivät muuttuivat yksivuoroisiksi. Edelleen tosin 9.45 alkava ja käytännössä usein vasta 18.15 loppuva työpäivä tuntuu välillä hyvinkin pitkältä!
Töis, duunis, talkoissa vai vapaalla? Vaikea sanoa
Vuosien kuluessa toiminta muuttui järkevämmäksi, järjestelmällisemmäksi ja kenties myös kannattavammaksi. Työn kuluttavuus kuitenkin lisääntyi myös kun uutuudenviehätys alkoi olla kulunut pois ja työ alkoi maistua rutiinilta. Pyöräalahan on uskoaksemme poikkeuksellisen vaativa: kokoajan pitäisi oppia uutta, ottaa vastuu asiakkaiden hengestä ja toimia terapeuttina kun rengas on puhjennut aivan ilman syytä ja kaikki tämä ja itse yrityksen taustatoiminta nyt vieläpä täysin omissa käsissä.
Tiimi oli alkuvuosistaan asti erittäin dynaaminen, uskomattoman joustava ja palvelualtis, valmiina kaikkiin haasteisiin työajalla ja usein sen ulkopuolella. Lyhyesti sanottuna jokaisen kapitalisti-työnantajan unelma. Tällaisen motivoidun tehokkuuden voikin kenties saavuttaa vain kommunismissa, jossa työn hedelmät ainakin suurimmaksi osin päätyvät työläisille itselleen! Kukapa sikariportaan vuoksi raataisi…
Toiminnan aloitushan oli sinänsä helppo, tarvitsi vain laittaa työhanskat aamulla käteen, koska kaikki työkalut, vaikkakin kuluneet sellaiset, oli paikallaan, ja jonkinlainen asiakaskunta myös, olihan kauppa sijainnut samalla paikalla tässä vaiheessa jo ainakin kymmenen vuotta ennen meitä. Ja legendan mukaan sitä ennen toisaalla Töölössä, nimen ollessa joskus myös Töölön Pyörä ja Urheilu. Liikkeen snytyvuodeksi tiedetään 1982, juuri muuta tarkempaa tietoa ei meillä ole. Kenties jotkut vieläkin Töölön Pyörän myriadeissa vetolaatikostoissa sijaitsevat osat ovat tuolta ajalta?
Systeemit kuten hinnastot, huoltojärjestys,jonotus, ajanvaraus, lyhyesti sanottuna koko organisaatio kehitettiin ja sitä kehitetään yhdessä. Työmääräys ja huoltotosite, työn kannalta erittäin olennaiset lappuset ovat nähneet lukemattomia versioita: työmääräyksen nykyversio taitaa olla v14.8 tai jotain sinne päin. Näiden lappujen yksityiskohtiin on käytetty runsain määrin parviälyä, tuota ihmiskunnan ylintä saavutusta…
Aika monta vuotta siinä menikin ennenkuin oli selvillä mikä on pikapikajono ja mikä on Perushuolto, tai “pommilisä”, siivouspäivä, mainospäivä, munkkipäivä, vaijerinkuoren metrihinta, arvonlisävero ja sen ilmoittaminen, inventaario ja mikä on hyvä kassajärjestelmä? Mikä se nyt onkaan? Kymmenen vuoden jälkeen olemme ihan oikeasti vakavissamme hankkimassa uudenaikaista digitaalista POS-kassajärjestelmä, tähän asti kaikki on tehty paperille.
Pyörän huoltohan sen sijaan on yksinkertaista hommaa: selvitä mikä on vialla ja koita saada vika kuntoon. Kuitenkin asiakkaan kuuntelu ja ymmärtäminen ja tälle kommunikointi on suuressa roolisssa pelkän mekaanikontyön lisäksi. Asiakasta aina haastatellaan aluksi ja usein soitellaan tai tekstaillaan että näin pitäs tehä ja sopiiko näin tehä ja näin paljon maksaa ja tätä joutuu valitetavasti odottamaaan ja niin edelleen. Lopuksi kerrotaan ehkä vielä nopeat pyörän huolto-ohjeet jos tilanne sallii. Toki opimme vuosien varrella että pyörien huoltaminen on yksi asia jonka hallitsemme. Pyörien huoltaminen niin, että voidaan puhua taloudellisesti kannattavasta liiketoiminnasta, on taas toinen asia. Liekö kyse pyöräpajakulttuurin perinnöstä, halustamme auttaa, vakaumuksesta, jääräpäisyydestä vai mistä, mutta vei vuosia oppia, ettei ole aina paras vaihtoehto edes asiakkaan – saatikka yrityksemme tulonsaannin tai mekaanikon mielenterveyden – kannalta yrittää saada jotain täysin toivotonta rakkineparkaa ajokuntoon keinolla millä hyvänsä. Uuden, neitseellisistä materiaaleista valmistettujen tuotteiden myynti on edelleen toisinaan henkisesti haastavaa. Välillä sitä jopa yllättyy, kun asiakas ilomielin ja hinnasta mukisematta ostaa kauppiaan itsensä mielestä kovin tyyriin tavaran.
Enimmäkseen meillä on mukavia ja hauskoja asiakkaita, jopa joitakin legendoja. Tosi hankalia asiakkaita ei ole onneksi kovin montaa vuodessa. Mottonamme on myös aina ollut että parempi jos tosi hankalat asiakkat ei tule uudestaan, eli niitä ei tarvitse väkisin miellyttää. Vaikka ei kellekään ole kyllä vakavissaan suututtu ja häädetty paikalta… Velobian Sakke taisi kyllä kerran paiskata asiakkaan pyörän pihalle, mutta se onkin sitten ihan oma tarinansa.
Katkelma osuuskunnan alkuperäisestä liiketoimintasuunnitelmasta:
Perinteisen pyöräkaupan ja -huollon lisäksi aiomme harjoittaa muutakin pyöriin ja pyöräilyyn liittyvää toimintaa, jossa voimme hyödyntää jäsenistömme laaja-alaista osaamista.
Monialainen yrityksemme tarjoaa seuraavia palveluita:
-perinteistä pyöränhuoltoa kaikenlaisille polkupyörille
-myytäviä kokonaisia polkupyöriä, sekä uusia että käytettyjä
-varaosien ja lisävarusteiden myyntiä
-erikoishuoltoja, kuten runkojen korjausta/suoristusta, kierteiden korjausta yms .
-pyörällä paikan päälle saapuvaa pyörähuoltoa, joka tällä hetkellä tunnetaan nimellä Helsingin Rengasmies (palvelu sulautuu osaksi Osuuspyörää)
-pyöränkorjauskursseja
-pyörälähettitoimintaa, erikoisuutena isompia lähetyksiä kuormapyörillä
-pyöräilyaiheisten tekstiilituotteiden kuten reppujen, laukkujen ja vaatteiden myyntiä
-pyöräkonsultointia ja neuvontaa
-internetsisältöä, muun muassa raportteja, artikkeleita, valokuvia ja blogikirjoituksia
-laadukkaita vuokrapyöriä esimerkiksi turisteille
Alunperin meillä oli siis kaikenlaisia sekalaisia ideoita bisneksistä mitä alettaisiin tekemään. Jopa teollisuusompelukone ostettiin jostain huutokaupasta sitä varten, ja se pölyttyi kellarissa jonkin aikaa ennenkuin se siirrettiin Kallviikin kommuuniin. Tuota kaunista kotitaloamme ei olekaan vielä mainittu, vaikka se oli olennainen osa myös liikkeen historiaa. Nimittäin perustajajäsenistä neljä seitsämästä asui myös tuolloin yhdessä! Juuri mitään ongelmia tästä tiiviistä yhteiselosta ei ikinä koitunut. ”Kolhoosimme” vietti jopa lomiaan yhteisillä seuramatkoilla, enimmäkseen pyörien selässä.
Aika nopeasti kävi ilmi että pyöräkaupan pyörittämisessä riitti hommaa kaikille, ja jopa lisää työntekijöitä piti hommata jo ekojen vuosien aikana. Kunhan asiakkaille selvisi että Töölön Pyörästä sai taas hyvää ja luotettavaa palvelua, alkoi huoltopyöriä virrata sisään tasaiseen tahtiin. Sijainti keskiluokkaisessa Töölössähän on mitä parhain tällaiselle palveluliikkeelle. Juuri muita toimialoja ei siis tarvinnut eikä kerennyt alkaa valtaamaan. Osa osuuskuntalaisista teki kuitenkin muutaman vuoden ajan keikkahommia pyörälähetteinä Pave Helsingin laskuun.
Alusta asti lähes kaikki työntekijät olivat myös muissa hommissa, lähinnä opiskelijoina. Siksi 7 henkeä ei meinannutkaan riittää ja ekana mukaan saatiin suostuteltua Marko, jonka jälkeen mukaan tuli Jesse. Sitten Petri, Reko, sekä Matti ja Jori jotka headhuntattiin Larun Pyörästä meille. Sitten vielä Eerik ja lopulta Hessu ja Kari. Lyhyempiaikaisia työntekijöitä ja työharjoittelijoita on ollut noin viisi kappaletta vuosien varrella.
Kesälomanviettoa yhdessä
Johtuneeko työn kuluttavasta luonteesta vai muista luonnollisisita tekijöistä tai ihan vain vaihtelunhalusta, ovat kaikki aktiiviset jäsenet Akia lukuunottamatta vaihtuneet. Ketään ei tosin ole virallisesti erotettu tai kukaan ole eronnut, joten teoriassa vanhat työntekijät voivat vielä palata – ja tälläkin hetkellä Tarmo tekeekin taas satunnaisia vuoroja. Töihin tulijoita olisi ollut vaikka millä mitalla, meille tulee varmaankin 5-10 työhakemusta joka vuosi vaikka ei ilmoitettaisikaan avoimista paikoista.
On vaikea nähdä mitään kovin suuria muutoksia tai muutoskausia vuosien varrella, kehitys on ollut enimmäkseen hidasta ja tasaista, kaikkea hiotaan sitä mukaa kun osataan ja keretään. Isompia kehitysaskeleita oli huoltohinnaston uudistus jossa siirryttiin “pakettihinnoittelusta” eli perus- ja täyshuolto jne tähän nykyseen “joustavaan” hinnoittelusysteemiin, johon inspiraatio otettiin silloisesta Velobian huoltohinnastosta. Tämä joustava järjestelmä on toki monimutkaisempi, mutta eivät asiakkaat tunnu sitä karttavan myöskään ja opettelun jälkeen se sujuu täälläkin suhteellisen hyvin. Lyhyesti selitettynä hinnoittelu toimii siis niin, että kaikille perushuoltoon tuleville pyörille tarjotaan mahdollisimman vähän töitä sisältävä paketti, johon sitten vaadittavat lisätyöt katsotaan päälle alennettuun hintaan. Suurin osa pyörähuolloista tarjoaa yleensä kiinteitä paketteja, joihin sitten kuuluu usein töitä joita pyörä ei oikeastaan kaipaa ollenkaan.
Uudet ikkunateippaukset tulivat vuonna 2017
Toinen uudistus oli kunnollisen ajanvarausjärjestelmän käyttöönotto, pyörien aamuinen sisään- ja iltainen ulosvienti väheni huomattavasti. Tässä ja tietokone-POS-järjestelmän välttelyssä näkyy työntekijöiden omien näkemysten kunnioitus sekä hyvässä että pahassa. Täällä ei ole ketään pomoa joka ajaisi uudistuksia väkisin läpi, ja toimiviksi koetut konservatiiviset toimintamallit saattaa joskus jäädä liian pitkäksi aikaa käyttöön. Laajamittaiesn ajanvarausjärjestelmän esimerkiksi koetttiin mahdollisesti lisäävän kiireen tuntua, kun jonossa pyörät saivat taas seistä epämääräisemmän ajan. Ja POS-järjestelmän pelätään lisäävän tietokoneella kikkailua ja vähentävän luovaa kynän ja paperin käyttöä ja joustavuutta.
Vähän samoista syistä nettikauppaa ei vieläkään ole kovin kummoiseksi kehitetty, harva nauttii erityisesti tietokoneella työskentelystä ja taulukoista. Sitä tekee jo muutenkin varmaa moni liikaa. Ja tässä työpaikassa ehkä myös parhaita puolia on kouriintuntuva käsillä tekeminen ja paperilappujen kirjoittelu. POS-järjestelmä kuitenkin tulee nyt ensi talvena jos kaikki menee hyvin ja siihen pitää sitten totutella.
Fyysisiä ja käytännöllisiä uudistuksia on sen sijaan tehty useitakin, tärkeimpänä varmasti keittiö. Olisiko ollut noin 3-4 ekaa vuotta kun sitä ei ollut ja ruoka piti aina jokaisen keksiä jostain. Joku kerta sitten talkoovoimin käytiin purkamassa jostakin töölöläisestä kämpästä keittiö ja asennettiin “olohuoneen” perälle. Siitä lähtien on laitettu ruokaa pari kertaa viikossa kaikille työläisille ja se onkin ehdottomasti työpaikan parhaita puolia ja tärkeimpiä terveyttä ja hyvinvointia edistäviä tekijöitä. Samoin nykyiset olohuoneen seinät tehtiin talkoilla, tavoitteena on saada ne kattoon asti ulottuviksi lähivuosina. Meillä on toki myös itse rakennettu parvisänky jossa kodittomat tai vieraspaikkakuntalaiset työntekijät ovat voineet yöpyä tarpeen mukaan. Onneksemme firmaan kuuluu sellainenkin monialaosaaja kuin Marko, jonka työn ansiosta moni hieno uudistus on toteutunut käden käänteessä.
Vuosien varrella yhteistyökumppaneita eli käytännössä tukkureita on ollut monia. Aluksi kamat ostettiin Tunturi-Hellbergiltä, Powerfactorylta ja Velotraden Repeltä Herttoniemestä. Renkaita haettiin tuolloin työmatkalla Kallviikista Bullitt-kuormapyörällä kyytiin tarpeen mukaan. Nopeasti mukaan tuli myös Shimano Nordic. Tämän jälkeen tavaraa on ostettu myös Huntterilta, CSN:ltä, Pelagolta, FoxCompilta ja erikoisemmista paikoista Ison Distributionilta, Notion Worldilta, cnc-bike:stä, Sella Berolinumista sekä Berthoudilta. Ja uusimpina Ra-Co saksassa ja pari-kolme muuta paikkaa jotka nyt unohdan. Nettisivujen kuvaus töpystä kuuluu ”laaja ja eksentrinen osavalikoima” – tämä vaatii laajan ja eksentrisen lähdevalikoiman!
Erikoismaininta kuuluu tietysti Pyörätohtorille, jonka kanssa tehtiin monenlaiset kaupat alkuvuosina. Suoranaisen rojun seassa oli aina myös helmiä! Ainakin Deore XT 730-kampia ostettiin kerran kohtuullinen läjä. Samoin taittuvia Schwalbe 26″ renkaita ostettiin kunnollinen määrä. Ikimuistoisena (kirjaimellisesti) myös 1000 etuvaihtajaa, euron kappale, ja uudempi hankinta: kylpyammeellinen satulatolppia. Nämä ovat nähtävissä kaupan kellarissa. Aina oli ilo käydä Tohtorin luona Lippajärvellä talossa joka oli kellarista ullakolle täynnä pyöräkamaa. Nyt tuo aarreluola alkaa tosin olla melko kaluttu kurantista tavarasta. Muita vastaavia lähteitä saa vinkata!
Tohtoriakin erikoisempi liikekumppani sen sijaan oli sisäisesti, kaikella rakkaudella tietysti, ”huru-ukot” nimellä tunnetttu jo legendaarinen parivaljakko, vai oliko kolmikko, joka eräänä kauniina päivänä täysin yllättäen ilmestyi Töpyyn, mukanaan pakettiautollinen erikoispyöriä: lasten ja aikuisten choppereita, 2000-lukulainen nojapyörä ja ihka oikea ordinary, eli nk. Penny Farthing, Tampereella käsityönä tehty uusiotuotantomalli. Nämä olivat töpyssä joitakin kuukausia kunnes niihin kyllästyttiin. Räyhäkkäitä lasten choppereita tosin myytiin useampi kappale! Kyseiset huru-ukot olivat muuten valokuvaaja Keijo Kansonen ja suomen ehkä tunnetuin hampuusi, Martikainen.
Sisustusta vuodelta 2018
Polkupyörien myynti ei Töölön Pyörässä ikinä ole ollut pääosassa. Vain joitakin hassuja pyöriä vuodessa, maksimissaan ehkä 10-15 per vuosi on myyty. Pääosassa on huolto, varaosat ja tarvikkeet. Osittain tämä on johtunut omistajien eli työläisten periaatteista, mitään paskaa ei tietenkään olla haluttu myydä, ja kriteerit ovat olleet korkealla. Toisaalta syyt ovat myös käytännöllisiä: säilytystilaa on vähän, joten paine saada vanha varasto tyhjäksi olisi valtava, jos siihen kuuluisi joka vuosi uusiutuva mallisto. Vastaukseksi ongelmaan kokeiltiin jokusen vuoden ajan custom-pyörien kasaamista. Useimmiten kelvollisiksi koettuihin Surly-runkojen, etenkin Straggler-mallin päälle kasattiin enemmän tai vähemmän asiakkaan toiveiden mukaan pyöriä. Näitä myytiin ehkä noin 3 vuodessa, markkinointi kun tuppaa jääämään meillä usein puolitiehen. Custom-pyöristä tulikin yleensä hyvinkin kelvollisia, ja niiden rakentelu oli ihan hauskaa, mutta mitään taloudellista kannattavuutta hommassa ei tainnut olla. Asiakkaiden kanssa neuvotteluun ja osien speksailuun meni ihan liikaa aikaa suhteessa pyörien hintaan, joka oli yleensä noin 2200-2500 euroa. Täysvarustellulle retki-/arkipyörälle siis. Pyörien olisi pitänyt olla vielä asteen hienompia ja kalliimpia jotta hommassa olisi ollut järkeä.
Custom-pyörien tarjoamisesta vetäydyttiin vähin äänin pikkuhiljaa. Teoriassa niitä voidaan tarjota edelleen, mutta tätä ei mainosteta missään, ja nykyään niitä kasataan ehkä 1-2 vuodessa. Osittain hienompien custompyörien kasailusta syntyi myös ajatus oman runkosetin suunnittelusta, Surlyt kun olivat parhaimmillaankin kelvollisia, esimerkiksi matalan ja pitkän ajoasennon takia. Töölön Pyörässä arvossaan pidetty ”chill factor” (stack/reach -suhde) oli aivan liian alhainen. Eikä muita varteenotettavia teräsrunkovalmistajia tuolloin oikein ollut. Ohikiitävän hetken ajan olisi Töpystä myös voinut tulla Crust Bikesin Euroopan jakelija, muutaman instagram-viestin ja mailin verran asiasta neuvoteltiin. Homma kaatui kuiteknin liian isoihin volyymeihin ja merkin ympärille olleen viehätyksen laantuessa.
Epäsuorasti tästä hommasta kehkeytyi nykyinen Tunk Bicycles, uusi suomalainen pyörämerkki josta olettekin ehkä jo kuulleet. Alunperin projekti oli Töölön Pyörän sisäinen ja taloudellisesti tukema, mutta se koettiin liian hankalaksi ja riskaabeliksi, joten se erotettiin omaksi kokonaisuudekseen. Töölön Pyörästä lopulliseen firmaan lähti mukaan vain Aki ja luottohitsarin roolissa Make. Aleksi tuli mukaan gradun tekemisen kautta ja Antti aluksi graafikoksi ja sittemmin osakkaaksi. Tiivis yhteistyö jatkuu edelleen ja tälläkin hetkellä Tunk on Töpylle parikymmentä tonnia velkaa.
Viime vuosina Töölön Pyörääkin on koetellut pyöräalan yleinen kaaos ja sekaannus ja suoraan sanottuna talouden lama. Koronavuosien huippumyynnit eivät meillä juuri näkyneet, koska emme myy juurikaan pyöriä. Toisaalta emme myöskään joutuneet ongelmiin kuten monet muut jotka innostuivat pyörätalouden kuplasta liikaakin ja ajautuivat likviditeettiongelmiin kuplan puhjettua. Pyöräliikkeitähän on mennyt konkurssiin runsaastu sekä Suomessa että maailmalla. Viimeiset pari vuotta on töpyssäkin ollut hieman hiljaisempaa sekä huollon että tarvikemyynnin osalta. Mitään talouskriisiä ei kuitenkaan voi sanoa meillä olleen.
Työläisten yhteenliittymä on tosiaan muuttunut hieman joka vuosi, ja suuntaammekin kohti vuotta 2026 yhden melko uuden eli Eerikin ja kahden aivan uuden osuuskunnan jäsenen eli Karin ja Hessun kanssa. Nimiä ei taida vielä olla sopparissa mutta yhteisymmärrys asiasta kylläkin. Toivomme tulevilta vuosilta sopivaa ruuhkaa huollossa sekä innokkaita shoppailijoita. Toivotamme kanta-asiakkaiden lisäksi tietysti myös sekä uudet että vanhat kantiskahvittelijat tervetulleiksi. Töölön Pyörässä ei edelleenkään ole ostopakkoa, vaan Pyöräpaja-ajoilta asti kantautuva sosiaalikeskuksenomaisuus koetetaan pitää kohtuullisissa määrin hengissä. Olisi hauska kehittää kannattavan liiketoiminnan ohella myös tapahtumia, ajeluita, kirjastoa ja muuta yleistä pyöräkulttuurista toimintaa. Kaikkeen ei vaan aina riitä aika eli kaikki aikanaan!
Kiitos näistä vuosista, nyt katseemme suuntautuu tulevaisuuteen.
Historiikin laati pääosin Aki. Kommentteja ja lisäyksiä tuli Tarmolta, Lishiltä, Lauralta, Petriltä ja varmaan vähintäänkin epäsuorasti kaikilta muiltakin.