Kannen kuva: allekirjoittanut mukautumassa ympäristöön. Cairngorms, Skotlanti
Jostain syystä, jota en nyt jälkikäteenkään osaa kanavoida taivaallisesta kaikkien asioiden arkistosta eli päästäni, olen jo pienestä pitäen ollut kiinnostunut ulkonäöstä ja vaatetuksesta. En tiedä miksi, mutta jo ala-asteella pidin erottautuakseni avainketjua ja maihareita (ja tietty pitkiä hiuksia). Pienen tauon jälkeen, yläastevaiheen sosiaalisesta paineesta vapauduttani ja voimauduttuani myöhäisteini-ikäisenä, tuli vaatetuksesta pääasiallisimpia itseilmaisun ja erottautumisen keinojani, olinhan muuten sosiaalisesti kenties hieman rajoittunut, ainakin valtavirtaihmisten parissa.
Olin siis niin kutsuttu Erilainen Nuori. Rock-musiikki, erityisesti 70- ja 80-lukujen glamrock puhutteli minua syvällisesti. Erikoinen pukeutuminen ja yleinen Crime of Visual Shock, kuten maailman paras heviyhtye X asian muotoili, oli itselleni mitä sopivin ilmaisumuoto erottuakseni elämän valtavirrasta jonka olin jo varhain tajunnut olevan täynnä teeskentelyä, kieroutta, ahneutta, umpimielisyyttä ja muuta suoranaista vääryyttä.
Musiikista tai muodista ei kuitenkaan tullut lopulta ensisijainen ilmaisuvälineeni tai kiinnostuksen kohteeni, vaan päädyin huomattavasti käytännöllisempään ratkaisuun eli kokonaisvaltaiseen polkupyöräelämäntapaan. Mutta suhtaudun silti muotiin ja etenkin vaatetukseen asian ansaitsemalla hartaudella.
Koska pyöräily on ollut pääasiallinen liikkuma- ja elämäntapani ainakin viimeisen 15 vuoden ajan, on se vaikuttanut eniten ajatuksiini vaatteista. Viime vuosina asiaan on vaikuttanut etenkin pyöräretkeily. Useita tunteja, päiviä tai jopa viikkoja kestävät retket joille ei ole mahdollista ottaa vaatekaappia mukaan hiovat pukeutumisen lähes puhtaaksi funktionalismiksi. Tämä ei silti tarkoita, että vaatteiden tulee olla juuri pyöräilyyn täydellisen optimoituja. Pyöräretkeily on paljon muutakin kuin pyöräilyä! Matkalla pitää käydä kaupoissa, nähtävyyksissä, torilla, tapahtumissa, kahviloissa jne. Leirissä pitää kerätä risuja, sytyttää nuotiota, käydä uimassa, nukkua jne jne. Kunnon pyöräretki onkin täydellinen esimerkki vaatteiden vaatimuksista niin kutsutussa oikeassa elämässä.
Urheilu ja käytäntö
Toki käytännöllisyyden vaatimusten täyttämisen lisäksi kaikenaikaa tulisi olla edukseen ja siten edistää pyöräilyä, sillä pyöräilyn merkitys maailmassa on suuri. Muotikeskeisestä näkökulmastani, juuri mikään ei taas pilaa pyöräilyn imagoa yhtä pahasti kuin huonosti ja rumasti pukeutuneet pyöräilijät. Tästä pahin esimerkki ovat täysiin kilpatamineisiin eli käytännössä ihonmyötäisiin ‘painiasuihin’, kuten mestari Vélocio asian ilmaisi, täysin itsetiedottomasti pukeutuvat urheilupyöräilijät. En sinänsä vastusta ihonmyötäisiä kilpapyöräilyasuja, mutta olen vahvasti sitä mieltä että niiden saaminen näyttämään hyvältä on äärimmäisen haastavaa, ja mihin suurin osa ei edes tajua pyrkiä. Täten keskiverto eturengastaan ja wattimittaria tuijottava entinen golfin harrastaja aiheuttaa ainoastaan haittaa pyöräilyn imagolle. Dogmaattiseksi leimautumisen uhallakin aion sanoa, että pyöräily on vapautta, ei urheilua.
Harrastan kuitenkin toisinaan myös urheilua, ja olen päätynyt myös tilanteisiin joissa koitan pysyä aikarajan puitteissa tai pysyä muiden nykyaikaisemmin varustettujen kanssapyöräilijöiden perässä. Ja etenkin aerodynaamisuuden näkökulmasta optimoidut, usein mitä teknisempiä materiaaleja edustavat pyöräilyasut ovat lähes kiistattomasti suorituskykyisempiä. Jotain hienoa on toki myös varusteiden univormumaisuudessa ja niiden tuomassa ajon tunnelmassa. Nykyään on saatavilla myös luonnonkuituisia (materiaalien puintiin pääsemme tuota pikaa) pyöräilyvaatteita, ja voin kuvitella joskus antavani periksi performancen houkutuksille ja ostavani vaikkapa muovittomuuteen sitoutuneen Cima Coppin -ajoasuja. (Kts myöhemmin “Asioiden hinta”.)
Asia mistä olen tässä kohtaa huolissani on etteivät vain Elämä ja Pyöräily erkanisi liiaksi toisistaan, koska en tahtoisi löytää itseäni tilanteesta jossa jätän jotakin tekemättä tai jonnekin menemättä koska olen pukeutunut hankaliin pyöräilyvaatteisiin. Tässä kohtaa vaatetuksen kokonaisvaltainen suorituskyky nimittäin kärsisi totaalisen (humanistis-)tieteellisesti todistetun häviön.
Urheiluvaatetukseen inspiraatiota kaipaaville suosittelen googlaamaan yleisneron, tyyli-ikonin ja maastopyöräilymestarin Jacquie Phelanin kuvia. Mestareista puheen ollen, en haluaisi turvautua nostalgiaan, mutta en voi myöskään väittää etteivätkö vaikkapa tarinat Hugo Koblet:n, oletettavasti kylläkin helvetin ärsyttävän tyypin, tavasta kammata hiuksensa ennen maaliviivaa ollessaan ylivoimaisesti voitolla aiheuttaisi minussa menneen romantiikan kaipuuta. Jos kypärät eivät vielä pilanneet maantiekilpapyöräilijöiden tyyliä, ajajan koko persoonan peittävät aurinkolasit viimeistään ovat sen tehneet.
Korkeammat tarkoitusperät
Jos ja kun tavoitteenamme on kulttuurinen ja henkinen maailmanvallankumous, autoilu tulee saattaa esteettisesti naurunalaiseksi. Ja julkinen liikenne tietysti ilmaiseksi, mutta siltikin uskon polkupyörän olevan kaikista liikennemuodoista henkisesti ja fyysisesti tervehenkisin kokonaisuuden kannalta. Tähän tavoitteeseen pyrkiessämme tulee arkisen tyylikkyyden ja käytännön pyöräilyn haluttavuuden olla etusijalla, ja urheilun ja siihen liittyvän kuvaston siirryttävä taka-alalle. Urheilua ei tule tietenkään kieltää, mutta sen etuoikeus pyöräilyn sanansaattajana tulisi anastaa siltä. Urheilu ei nimittäin vähennä autoilua, vaan usein oikeastaan päinvastoin.
Tämän esteettisen alustuksen jälkeen haluan kuitenkin esitellä myös käytännön ratkaisuja niille, jotka ovat jo pyöräilyn kannalla ja kaipaavat vertaistukea varustevalintoihinsa.
Käytetyt vaatteet ja asioiden hinta
Kuinka voisi tässä valintojen maailmassa tietää mikä itselle sopii? Kenties asiantuntijaliikkeissä asiointi auttaisi asiaa, mutta en tiedä onko arkipyöräilyn varustekokonaisuuteen erikoistuneita asioiden tuntijoita kovinkaan montaa helposti tavoitettavissa… Omana ratkaisunani on ollut käytettyjen vaatteiden shoppailu suurissa määrin, joka on antanut mahdollisuuden kokeilla runsaasti eri vaihtoehtoja. Vakaan keskiluokkaisesta taustastani huolimatta ei minulla olisi mitenkään ollut mahdollisuutta kokeilla niitä satoja ellei jopa tuhansia vaatevaihtoehtoja joita Suomen, tuon kirppisvaltakunnista kenties mahtavimman, käytettyjen vaatteiden markkinat ovat minulle tarjonneet.
Vaateteollisuus on ensimmäisiä teollistuneita ja globalisoituneita tuotannon aloja, ja se onkin todellinen edelläkävijä epäekologisessa ja -eettisessä, mutta rahallisesti ilmeisen kannattavassa halpatuotannossa. Minulle niin rakkaiden villavaatteidenkin historia on täynnä kapitalistista riistoa: Skotlannin ylämaita tyhjennettiin aikaanaan laajamittaisesti, häikäilemättömästi ja väkivaltaisesti ihmisistä, jotta heidän tilalleen saataisin lampaita jotka tuottivat helpommin rahaa villakutomoille.
Tässä myöhäiskapitalistisessa maailmantilanteessa, jossa elämme onkin tuotteiden hinta erikoinen muuttuja; monia asioita saa uskomattoman halvalla. Etenkin vaatteista on tullut äärimmäisen halpoja, tietysti yleensä laadun kustannuksella. Toisaalta monet laadukkaat tai high-tech materiaaleista tehdyt vaatteet ovat erittäin kalliita. Hintojen ja tuotteiden vertailu ja miettiminen saa selkeämmänkin pään sekavaksi… Makuni ollessa pitkälle kehittynyt ja vaatimusteni ollessa korkeat, törmään usein esimerkiksi Hilltrek Greenspot -takin kaltaisiin tuotteisiin, joiden hankintaa en pysty itselleni perustelemaan yhtä helposti kuin vaikkapa SON-navan tapauksessa. (Joita myönnän omistavani 3kpl). Toisaalta hyviä takkeja löytää kirppiksiltä helposti, toisin kuin SONeja.
Puhtaan käytännöllisten etujen lisäksi käytettyjen vaatteiden etuna on myös niiden suhteellinen uniikkius, jokaisen itseään kunnioittavan dandyn ensisijaisena tavoitteena kun on tietysti erottua. Onhan maailma enimmäkseen väärässä, eikä tuohon vääryyteen missään nimessä halua tulla yhdistetyksi!
Materiaalit
Kaikenlainen paremmuuden vertailu on tavallaan turhaa, valaistunut henkilö kun valitsee minkä rievun nyt sattuu päälleen löytämään joka häntä tyydyttää ja parantaa kaikista tärkeintä eli toimintavalmiutta. Mutta materiaaleista puhuttaessa väkisinkin nousee kysymys muovista pintaan. (Merillä ollessa kirjaimellisesti.) Ajanlaskumme päästyä jo vuoteen 2025 ei kenellekään tulisi olla epäselvää muovisten vaatteiden haitallisuus. Suurin osa vaatteista on nykypäivänä tehty ainakin osittain synteettisestä muovista, eli toisin sanoen öljystä, kutsuttiinpa sitä sitten akryyliksi, polyesteriksi, nailoniksi, polyamidiksi, polypropeeniksi jne jne. Mikromuovi, hajujen muodostuminen, hermostolliset häiriöt johtuen energiakentän vioittumisesta jne. ovat kaikki jo yksistään riittäviä syitä muovin välttämiseen vaatetuksessa.
Onko kaikkien jo olemassa olevien muovivaatteiden loppuun kuluttaminen mikromuoviksi järkevin valinta, vai tulisiko ne sulkea pois silmistä ydinjätteiden kanssa samoihin kosmis-universaaleilla varoitusmerkeillä merkattuihin maanalaisiin luoliin, en osaa sanoa. Olisi toisaalta naurettavaa vastustaa muovisten vaatteiden käyttöä samalla kun koko elämäntapani perustuu muoviin pakattuun ruokaan ja muihin kulutushyödykkeisiin. Ihanan kevyet retkeilyvarusteetkin ovat valmistettu enimmäkseen muovista, kuten ymmärtääkseni polkupyörien renkaatkin enimmiltä osin.
Toisaalta en pelkää naurettavana esiintymistä kovinkaan paljoa, enkä myöskään henkilökohtaisesti koe ollenkaan mahdollisena antaa periksi ”kehityksen väistämättömälle etenemiselle”, vaan käydä vähintäänkin symboliseen vastarintaan! Muovin tapauksessa tekisimme Jumalalle suuren palveluksen poistamalla maan päältä tuon suuren roskajoukon, kuten eräs nerokas ja periksiantamaton manchalainen asian ilmaisisi.
Muovin käyttö jokapäiväisissä vaatteissamme jotka ympäröivät kehona tunnetun temppelimme tuntuu kenties räikeimmältä ja myöskin helpoiten vältettävältä muovin käyttökohteelta, joten aloittakaamme vaikka siitä.
Summa summarum, aidosti ekologisia teknologisia ihmeitä odotellessa luonnonmateriaalit lienevät toistaiseksi ainoa mahdollinen laajamittainen tulevaisuuden vaihtoehto joka meillä on. Suomen olosuhteissa ne lienevät tärkeysjärjestyksessä suunnilleen villa,nahka,pellava/hamppu/puuvilla ja kumi. Muuta ei juuri tarvita. Wanhat kunnon keinot kuten tervaaminen, harkittu turkisten käyttö ja kalojen ja muiden otusten sisäelimistä tehdyt vedenkestävät pussukat ja vaatteet ja sen semmoiset haisevat, mutta tehokkaat ja luonnonmukaiset menettelyt voitaisiin myös varmastikin ottaa taas käyttöön. Mitä vaan kunhan ei Gore-Texiä! (Joka on tunnetusti äärimmäisen haitallista ja todella myrkyllistä kuten kaikki muutkin yliluonnolliset tekstiilien käsittelyaineet, joita onneksi ollaan hitaasti kieltämässä.)
Sen vielä haluan sanoa, että muovi “vegaanisena” vaihtoehtona on mielestäni erittäin kyseenalainen. Öljybisnes ja muovinvalmistuksen infrastruktuuri ja sen jälkivaikutukset ovat koko biosfäärin kannalta uskoakseni karmivampia kuin osaamme kuvitellakaan. Kasvikuidut taas on luontoäiti luonut kasvien suojaksi, jotka eivät kylmyydestä tai märkyydestä juuri järkyty, toisin kuin eläimiin luettavat ihmiset. Tästä syystä eläinperäisistä materiaaleista tehdyt vaatteet sopivat yleensä paremmin ihmisille. Muistelen lukeneeni itseäni vielä x-kertaa idealistisemman Lasse Nordlundin koettaneen kehittää syväekologista ja vegaanista lämmittävää vaihtoehtoa villalle, siinä toistaiseksi kuitenkaan onnistumatta. Veganismi yksittäisinä valintoina on useimmissa tapauksissa arvostettava, mutta holistisena ideologiana epävakaalla pohjalla.
Jos halutaan mainita vielä yksi ihan oikea – ei vain minun outoihin päähänpinttymiini liittyvä – etu joka luonnonmateriaaleilla on, se on tulenkestävyys. Jos tykkäät polttaa asioita, esimerkiksi nuotioita, ovat muoviset vaatteet riskialttiita.
Uskon myös että joitakin muovivaatteiden etuja kuten pyöräillessä arvostettua joustavuutta voisi korvata myös perinteisemmällä tavalla, yksilöllisellä räätälöinnillä. Valitettavasti kuten olen tainnut todeta jo “Myyrä ja kultakauden korkeakulttuuri” -artikkelissani (joka odottaa vielä palauttamistaan vanhalta blögialustalta), on nykymaailma sarjatuotanto- ja teknologiavetoinen, eikä käsityöpainotteinen aiheuttaen päänvaivaa ja rahahuolia räätälien mahdollisille asiakkaille.
Villasta
Materiaaleista villa ansaitsee oman kappaleen. Kuten sanottua, on villa meidän olosuhteisiimme ja varmaan lähes kaikkiin muihinkin olosuhteisiin paras ja tärkein kehon suojamateriaali eli vaateaines. Yleisesti ottaen villasta voi hyvin tehdä lähes kaikki tarvittavat vaatteet kenkiä, hanskoja ja vedenpitäviä uloimpia kerroksia lukuunottamatta.
Se on todistetusti, ei vain väitetysti, ekologista sekä mukavan tuntuista, lämmintä, tarvittaessa myös viileää eli monipuolista, venyvää, tarvittaessa huovutettuna myös jäykkää, se on antibakteerista mikä vähentää hajua ja pesun tarvetta, sitä voi tuottaa paikallisesti lähes missä vain ja sen käsittely ei vaadi juurikaan kemikaaleja.
Ekologisuus on toki jossain määrin haastava käsite käsittää kun mitä erilaisempia viherpesukampanjoita käydään suuntaan jos toiseen. Kapitalistisella tehotuotannolla valmistettuna ei varmaankaan juuri mikään voi olla ekologista, ja kenties sama pätee myös toisinpäin: ehkä järkevästi toteutettuna melkein mikä vain materiaali voi olla ekologista. Uskon kuitenkin villan mahdollisuuksiin eniten siksi että se on todistanut itsensä vuosituhansien saatossa, sitä voidaan tuottaa paikallisesti myös täällä pohjoisessa, eikä sen tuotanto välttämättä vaadi laajamittaista teollista infrastuktuuria, toisin kuin vaikkapa öljypohjaisten muovimateriaalien.
Villaakin on moneen lähtöön, ja vaikka sinänsä olen iloinen että merinovilla on nykyään täysin normaali ja hyväksi hyväksytty materiaali, olen hieman merinovillavastainen. Se ei ole villoista välttämättä parhain ja ainoa jollaiseksi se on nykyään kruunattu, se nyt vaan sattuu olemaan erittäin sileää ja sopii siksi villavaatteisiin tottumattomille herkille nykyihmisille. Asiasta mitään tietämättä, voi myös olettaa taustalla olevan myös jonkin oseaanialaisen lammaskorporaation taloudelliset intressit. Karkeat pohjoisten lampaiden villat ovat yleensä ottaen itseasiassa ymmärtääkseni lämpimämpiä ja kulutuskestävämpiä. Merinovilla myös huopuu käytössä helpohkosti, varmaankin sen liian hienon rakenteen vuoksi(?). Pitkään käytössä ollut merinovilla-aluspaita muuttuu omassa käytössäni ajan kuluessa selästä hikoavasta kohdasta huopamaiseksi ja epämääräiseksi. Vaihtoehtojen puutteessa käytän siis kuitenkin hyvinkin paljon merinovarusteita.
Housut
Koska pyöräily on jalkakeskeistä toimintaa, on housujen valinta mitä tärkeimpiä pyöräilijää mietityttäviä vaatetusratkaisuja. Housujen tulee sallia pyöritysliike, kestää hankausta, olla mieluiten suhteellisen aerodynaamiset ja vielä tärkeimpänä ne eivät saa hiertää takamusta.
Shortsit ovat toki pyöräilijän itsestäänselvä valinta aina kun sää sallii. Olen itse suuri shortsien kannattaja, ja käytän niitä vielä pitkien kalsareiden kanssa noin 5-10 asteiseen säähän asti lähes koko ajan. Shortsit + kalsarit -look onkin yksi suurimpia pyöräilijyyttä säteilevistä tyylivalinnoista vaikka juoksijat ovatkin koettaneet approprioida sitä viime vuosina. Vaikka ylpeys on tietysti vaarallinen ja välteltävä mielentila, en voi olla kokematta tyydytystä siitä että jo nuorena ymmärsin tämän jalon ja toimivan ratkaisun ylivertaisuuden, ja kannatin sen asiaa rohkeasti yleistä mielipidettä pelkäämättä.
Housut voivat lopulta olla melkein mitkä vain järkevät ja sopivat, mutta jos täytyisi määritellä housuista parhaat, antaisin sen kunnian varmaankin ns. pukuhousu -kankaasta eli villasekoitteesta, tai parhaassa tapauksessa puhtaasta villasta, tehdyille polvihousuille. Niiden mukavuus ja käyttötilanteiden laajuus on mielestäni vertaansa vailla. Ne ovat Pohjolan keskimääräisesti viileässä säässä parhaat yleishousut, sukkien ja alushousujen lämpimyyttä vaihtelemalla ne sopivat kaikkiin säihin paitsi aivan kuumimpiin ja kylmimpiin päiviin. Ne ovat ainakin tällä hetkellä myöskin häikäilemättömän epämuodikkaat, mikä todellista dandya jälleen lämmittää.
Tiukat pyöräilyhousut
Haluaisin erityismainintana käsitellä pyöräilyvaatetuksen yhtä väärinymmärretyintä osaa eli tiukkoja pyöräilyhousuja. Tämä koskee etenkin henkilöitä joilla on selkeästi ulkonevat sukupuolielimet, jotka tietysti erottuvat selkeästi ihonmyötäisten housujen kanssa. En toki missään nimessä halua tuomita tätä risqué lookia, mutta se täytyy mielestäni ottaa sellaisena, neutraaliksi se ei muutu millään. Muistelen lukeneeni että tästä syystä esimerkiksi Audax Club Parisien eli nk. randonneuring-pyöräilyn ylin auktoriteetti kielsi ihonmyötäisten housujen käytön tapahtumissaan vielä muutama vuosikymmen sitten. Jos en vastustaisi kieltoja vielä enemmän kuin huonoa makua niin kutsuisin tuota periodia vanhoiksi hyviksi ajoiksi.
Harkitsemattomasti käytettyinä ovat pyöräilyshortsit usein törkeät huonolla tavalla. Avantgardistina ja vähintäänkin henkisenä glampunkkarina olen kuitenkin ehdottoman kiinnostunut tämän tyylin mahdollisuuksista inhon ja kiihkon herättämisessä. Etenkin miehillä on valitettavan vähän mahdollisuuksia pukeutua vihjailevasti, ja tiukat housut avaavat tässä mielessä mitä huomiotaherättävimpiä itseilmaisun tapoja. Valitettavasti usein pyöräilyhousuihin sisäänrakennettu pehmuste pilaa tämän muuten niin upean vaatekappaleen siluetin. Näyttäähän se käytännössä siltä että aikuisella on vaipat, missä ei sinänsä ole mitään hävettävää, mutta olen vahvasti sitä mieltä, että hyvin muodostuneiden pakaroiden muoto ilman tuota pehmeää tyynyä on huomattavasti viehättävämpi.
Uskaltaudun jopa ennustamaan, että vielä lähivuosina dick-print, eli suomeksi pullotus, tulee taas muotiin! Miesten eroottisesti latautunut pukeutuminen on ollut epäilyttävää tai halveksuttua jo sen verran kauan, että on ainoastaan loogista että sen on aika tulla takaisin. Tulenko itse olemaan asiassa etujoukossa, se jää kirjaimellisesti nähtäväksi.
Alusvaatteet
Alusvaatteissa, etenkin -housuissa pätee mitä suurimmissa määrin hiertämättömyyden vaatimus. Itselleen sopivimmat löytää varmaankin parhaiten kokeilemalla, toisaalta yleensä jo päältäpäin pystyy toteamaan asettuvatko saumat järkevään vai huonoon kohtaan. Varmimmin hiertymiseltä välttyy kuitenkin olemalla ilman alushousuja, jotka ovat mielestäni muutenkin enimmäkseen turhat. Etenkin lämpimämmällä säällä pärjää aivan hyvin ilmankin, ja ilma kiertää nivusissa näin huomattavasti paremmin.
Takki
Takin vaatimukset ovat housujen kaltaiset. Sen tulee sallia tarvittaessa pyöräily kumarassa asennossa ilman, että selkä tai ranteet jäävät paljaiksi. Sen lisäksi sen tulisi olla hyvin istuva ilmanvastuksen vähentämiseksi ja mielellään pitää hieman sadetta ja tuulta. Tavanomainen tiuhaan kudottu puuvilla tai puuvilla/polyesteri -sekoite on mielestäni yleiskäyttöisin takin materiaali. Vuorikankaasta on oikeastaan vain haittaa, koska kerroksien säätely on sen kanssa hankalampaa ja takki on silloin helposti liian kuuma pyöräilyyn.
Luottotakkini on vanha Fjällrävenin klassisella “retkeilyparka”-kaavalla puuvillapolyesteri -sekoitteesta tehty takki (nykyään ilmeisesti mallinimellä Räven). Materiaali voisi toki olla vaikkapa huippulaatuista korkean TPI:n (eli lankoja-tuumaa-kohden) täyspuuvillaista Ventile-kangasta, mutta kelpaa se noinkin. Siinä on myös pyöräilyyn turhan paljon taskuja, mutta muuten leikkaus on toimiva, vetoketju on tuulisuojattu, sen voi halutessaan jättää auki ja sulkea takin pelkillä napeilla jolloin ilmanvaihto toimii paremmin, materiaali on erittäin kestävää, pitää hieman tuulta ja sadetta ja voidaan haluttaessa käsitellä vahalla vielä pitävämmäksi. Siinä on pieni huppu, jonka saa omaan taskuunsa pois tieltä ja tuulesta lepattamasta, mutta joka kylmän yllättäessä voi pelastaa pääsi. Hihanapeilla ja vyötärökiristyksellä voi säädellä ilmanvaihtoa vielä enemmänkin. Uutena kyseisenlainen takki maksaa melko paljon, mutta näitä näkee usein kirppiksillä ja tori.fi:stä voi varmasti löytää myös itselleen sopivan. Samanlaisia takkeja on vuosikymmenten varrelta myös muilta valmistajilta ja kotitekoisina versioina. Aikanaan tämä malli oli yksinkertaisesti the retkeilytakki.
Sukat
Pidän sukista. Jokin niiden yksinkertaisuudessa sekä niiden tärkeydessä kiehtoo minua. Ovathan jalat tavallaan toiset kädet sekä primäärinen elikkäs ensisijainen yhteytemme maahan ja täten maailmaan. Menisin jopa niin pitkälle, että väittäisin jalkaterissä sijaitsevan tärkeä osa tietoisuudestamme…
Siksi sukilla on erinomaisen tärkeä tehtävä suojella tuota jalon kehomme kunnioitettavaa osaa. Sandaalit ansaitsevat tässä yhteydessä jälleen kerran kunniamaininnan vaikka ne saavatkin odottaa edelleen täysimittaista esittelyä Blögissä.
Jalkojen on syytä hengittää, muuten niihin syntyy helposti tukalaa kuumuutta ja kosteutta ja kylmyyttä. Jalat ovat elämässä aina kovilla ja niitä ei tule laiminlyödä vaikka ne sijaitsevatkin kauimpaisena rakkaasta pääkopastamme, jossa valitettavasti ajatuksemme enimmäkseen pyörivät. Planeetan arvosta riistetyn Pluton tapaan kaukaiset varpaat saatetaan välillä unhoittaa. Käytä siis laadukkaita ja puhtaita sukkia! Lahjaksi saaduissa käsin neulotuissa villasukissa on yleisesti ottaen paras suorituskyky. Niitä tulisi käyttää mahdollisimman paljon. Käsin on kuitenkin hieman hankalampaa tehdä ohuita sukkia, joten konekutomoiden tuotteet tulevat kyseeseen aina noin lämpimämmän puolen vuoden ajan. Suurin osa tällaisista tuotteista on villasekoitetta, vaikka kenties puhdas villa olisi paras suorituskyvyn ja ekologian kannalta. Sekoitteeseen lisätyt keinoaineet ehkäisevät jossain määrin villasukkien reikiintymistä, mutta voihan sukat aina myös parsia jos ne kuluvat.
Ostan koneilla tehdyt sukkani yleisesti ottaen myös kirppareilta (yleensä uusina eli New Old Stockina) tai armeijaylijäämää myyvistä nettikaupoista, joissa on usein hyviä real world -käyttöön soveltuvia sukkia. Tästä pääsemmekin aasinsillalla ratsastamaan tuon kyseisen erikoistavaraa myyvän kaupanalan, army surplusin, yksityiskohtiin.
Armeijaylijäämä
Tämä todellisena hippien ikiaikaisena aarreaittana toimiva instituutio ansaitsee oman pienen kappaleensa. Kuten tunnettua, maailma on täysin hullu ja pursuaa ylikulutusta, ja sotakoneisto on luonnollisesti tuon ylitsetursumisen huipentuma. Mitä järkevä ihminen voi tehdä on vähintäänkin koittaa hyötyä jollain tavalla tuosta hirvittävästä härvelistä. Mitä enemmän ylijäämää, sitä halvemmalla sitä saa pätee tässäkin. Armeijaa eivät yleisesti ottaen säätele normaalit kapitalismin lait laadun ja hinnan kohtaamisesta ja armeijalla yleensä on varaa parhaaseen. Siellä varusteet on myös suunniteltu äärimmäistä funktionalismia noudattaen, siviilielämässä kaikenlaiset kulttuurit ja muut elämän lieveilmiöt kun pääsevät häiritsemään asioiden tärkeysjärjestystä. Minä kyllä kelvottomana armeijasta hylättynä tiedän mitä kulttuuri tekee ihmiselle! Se alkaa harrastaa lukemista ja villasukkien keräilyä!
Lopulta en edes käytä hirveää määrää armeijavarusteita, koska suurin osa niistä on päällystetty maastokuosilla ja muutenkin niiden ylenmääräinen käyttö saattaisi johtaa kyseenalaiseen kokonaisvaikutelmaan. Mutta niiden tutkiminen ja kokeileminen antaa mielestäni hyviä ideoita varustautumisen kehittämiseen. Sopivan vaatekappaleen tai varusteen sattuessa kohdalle ne ovat myös hinta-käyttöarvo-laatu -akselilla vailla vertaansa. Etenkin erikoisempia varusteita kuten kypärämyssyjä, huiveja, hanskoja, talvihattuja jne olen löytänyt paljon ylijäämänä.
Kotimaisista vaihtoehdoista Varusteleka on jo pitkään ollut mielestäni pilalla, mutta supernova.fi sentään vielä myy järkevää kokoelmaa oikeaa ylijäämää. Hämeenlinnassa sijaitseva SA-kauppa oli myös mielestäni viihdyttävä vierailukohde ja erittäin edullinen varustemyymälä. Ulkomailla valikoima on varmaankin vielä suurempi ja halvempi.
Hattu
Vaikka sinänsä olenkin normaalihkon pyöräilypukeutumisen kannattaja, on yksi asia joka erottaa tosipyöräilijät muista kuolevaisista ja se on hassu hattu. Viileällä säällä pyöräilyn aiheuttama viima ja muut hankalat sääilmiöt pakottavat ihmisen käyttämään päähinettä, jota he eivät muuten kenties käyttäisi. Käytännöllinen ja suojaava, korvaläpillä, lipalla yms pyöräilyä helpottavilla ja mukavoittavilla ominaisuuksilla varusteltu hattu on lähes väistämättä hieman huvittavan tai vähintäänkin erikoisen näköinen lauman paineen alla eläville ihmisille. Hatun voi koittaa korvata erilaisilla huiveilla, kypärämyssyillä ja niin edelleen, mutta yleisvaikutelma ei-pyöräilijöihin verrattuna on edelleen massasta erottuva. Tämä asia täytyy hyväksyä jos aikoo pyöräillä vaihtelevissa olosuhteissa.
Omia lempivarusteitani
Perinteiset puuvillaverkko/nahkakämmen -pyöräilyhanskat
Vain lämpimään säähän sopivat hanskat ovat enimmäkseen tarpeettomat, mutta ne antavat epämääräisen turvallisuuden tunteen ja itselläni niihin liittyy jälleen ajon tunnelma. Jostain syystä myös erilainen käsillä puuhastelu ottamatta sormikkaita pois on jollain oudolla tavalla tyydyttävää.
Putkihuivit
Käytän eripaksuisia ja lämpöisiä putkihuiveja lähes vuoden ympäri. Ne suojaavat pään herkkiä alueita, korvia, niskaa, kaulaa jne paremmin kuin monet muut vaatekappaleet. Tuubihuivit ovat edullisia ja yksinkertaisuutensa vuoksi myös erittäin helppo tehdä itse.
Pyöräilylippis
Perinteinen pienilippainen pyöräilyhattu on niitä asioita joihin en tavallaan haluaisi tulla samaistetuksi erilaisuudentavoitteluntarpeeni vuoksi, mutta jota käytännölisyyden vaatimusten takia käytän kuitenkin hyvin usein. Lippa nyt vaan on tosi kätevä suojaamaan auringolta ja viimalta ja vesisateelta. Varsinkin kun en tykkää käyttää aurinkolaseja auttaa lippa suojautumaan häikäisyltä aurinkoisina päivinä.
T-paita tuuliliivinä
Eräänlainen shortsit+pitkätkalsarit -lookin sukulainen on pitkähihaisen aluspaidan (mieluiten villaisen) päällä pidettävä normaali puuvillainen t-paita, tuo muuten lähes kelvoton vaatekappale. Aluspaita suojaa hieltä ja kosteudelta, kun taas sen päällä oleva t-paita parantaa sopivan kevyesti tuulenpitävyyttä. Tämän kombon päälle voi sitten tarpeen mukaan pukea lisää villapaitoja, takkeja, liivejä jne.
Säärystimet
Talvipyöräillessä yksinkertaiset putkilomalliset, vaikkapa villaiset, säärystimet ovat oivallinen lisävaruste. Ne pitävät jalat lämpimämpinä, suojaavat nilkkoja usein renkaista pöllyävältä lumelta ja vedeltä sekä tietysti estävät lumen pääsyn kenkiin jos päätyy kahlaamaan syvemmässä hangessa. Lisäksi ne antavat iloisempaa balletcore/(Tuulen laakson) Nausicaä -henkistä lisämaustetta usein tylsän funktionaaliseen talvipyöräilypukeutumiseen.
Vuorettomat (nahka)rukkaset
Erittäin oleellinen kylmän sään varuste itselleni ovat tavalliset nahkarukkaset, mutta harvinaisempana vuorettomana versiona. Yhdistämällä ne villaisten sormikkaiden tai lapasten kanssa saa erittäin monipuolisen modulaarisen käsinejärjestelmän, jos tulee kuuma voi ajaa joko pelkillä alus- tai päällishanskoilla. Kunnolla rasvattuna nahkarukkaset pitävät jopa sadetta kohtuullisen hyvin. Niitä voi käyttää myös suojakäsineinä vaikkapa nuotiolla ruokaa laittaessa.
Vaatteet on sun aatteet, halusit sitä tai et
Vaatetus on arkisista valinnoistamme varmaankin hiustyylien ja kehonmuokkausten (ja tietysti suoranaisen vapautuneen sekoilun à la Diogenes Sinopelainen) jälkeen voimakkaimmin signaloivinta käyttäytymistämme. Normcore on validi vaihtoehto, ja jokaisen tarve sulautua ja saada olla rauhassa saa puolestani olla olemassa. Toivon kuitenkin artikkelin herättävän kiinnostuksen vaihtoehtoihin, kokeiluihin ja vapautuneisuuteen mitä tulee vaatetukseen. Tai vähintäänkin sen tarjoavan jonkin käytännön tiedonjyväsen.
Viimeiseksi, mitä tyyliin tulee, ainoa oikea näkemys on omasi. Kultivoi sitä huolella. Tai kuten Oscar Wilde asian ilmaisi:
“Fashion is what one wears oneself. What is unfashionable is what other people wear.”
Aki “Viimeinen villahousu” Viren