Teksti kirjoitettiin enimmiltä osin keväällä jolloin retkeilykausi oli vielä edessä. Nyt ei ole vielä kuitenkaan vielä liian myöhäistä lähteä ulos retken helmaan ja toisaalta ensi vuoden suunnittelun voi aloittaa ajoissa!
Reitin suunnittelu ja suunnittelemattomuus
Pyöräretkellä pätee mitä suurimmassa määrin vanha viisaus "Tärkeintä on matka, ei päämäärä". Pyöräily muuttuu usein nopeasti epämiellyttäväksi jos pyrkii vain kulkemaan nopeinta reittiä kohteeseensa reitin viihtyisyydestä piittaamatta. Toisaalta voi vaikuttaa romanttiselta olla suunnittelematta reittiään ollenkaan. Mutta hauskoja yllätyksiä ja spontaaneja kohtaamisia todenäköisemmin päädyt tällä tavoin matkatessa pysähtymään jokaisessa risteyksessä miettimään seuraavaa käännöstä ja ajamaan ruuhkaista maantienlaitaa tai rämpimään umpeen kasvaneissa pusikoissa. Näistä syistä reitin suunnittelu ja/tai valinta on tärkeää.
Täydellinen reitti vai karkea virhe? Riippuu miltä kannalta katsotaan ja muuttuuko tie tästä eteenpäin paremmaksi vai pahemmaksi… Tätä osuutta seurasi noin tunti pyörän kantamista ylämäkeen hämärällä metsäpolulla. Täydellistä.
Joissain tilanteissa suunnittelemattomuus voi kuitenkin toimia. Hyvällä säällä mielenkiintoisella alueella jossa lähes kaikki tiet ovat kauniita ja mukavia voi suunnittelun jättää poiskin. Taas etenkin jos sää on huono ja kylmyys iskee joka pysähdyksellä, tai jos on jonkinlainen aikataulu tai tavoite kannattaa reitti suunnitella ainakin melko huolellisesti. Suunnitteluvaiheessa tulet tarkastaneeksi myös matkan varrella olevat nähtävyydet, jotka muuten saattaisit ohittaa tajuamattasi.
Suosittelisin käyttämään reitin suunnittelussa vaikkapa Open Street Mapsia (esimerkiksi OsmAnd androidille) tai tarkkoja paperikarttoja, ja yhdistelemään niitä Google Mapsin kanssa, joka tuntee parhaiten kaupat, kahvilat ja nähtävyydet. Opettele siis käyttämään karttaohjelmaa ja paperikarttaa ennen retkeä. Tarkkaile etenkin tien laatua ja nousumetrejä jotta voit arvioida reitin vaativuutta ja hauskuutta. OpenStreetMap sisältää uskomattoman määrän informaatiota kun sitä oppii käyttämään. Kartat kannattaa tietysti ladata puhelimen muistiin jotta voit käyttää puhelimessasi lentokonetilaa ja säästää akkua huomattavasti.
Vaikka yleisesti ottaen pikkutiet ovat pyöräilijälle parempia, kaupunkien alueella kannattaa ehkä suosia suoria ja tylsiä reittejä, muuten eksyilet turhautuneena lähiöissä tarkastaen karttaa joka kadunkulmassa.
Etenkin tavoitteellisessa ajossa erittäin suuri apu on paperille kirjoitetusta reittiohjeesta, eli lapusta johon olet kirjannut käännökset, teiden nimet ja etäisyydet. Harva tosin lienee kykenevä tällaiseen suunnitelmallisuuteen. Ehkä joku käyttää nykyaikaisia ajotietokoneita tai kännykkätelineitä, se helpottanee tätä kaikkea suuresti. Myös nykyaikaista navigaattoria käytettäessä paperinen reittiohje voi olla hyvin hyödyllinen pitää varalla. Etenkin suuremmilla retkillä tuntemattomille seuduille suosittelen ehdottomasti myös paperikartan hankkimista vaikka itse navigointi tapahtuisikin elektronisilla laitteilla. Oikea kartta voi pelastaa henkesi tai vähintäänkin yöunesi. Sen selailu kahvitauolla on myös erittäin tyydyttävää.
Eräs huomautus liittyen reittien valintaan tulee vielä mieleeni. On hyvin yleistä törmätä kesken mitä miellyttävimmän metsäreitin johonkin kieltokylttiin kuten “Yksityisalue”, “Läpikulku kielletty” jne jne. Nämä eivät yleensä perustu yhtään mihinkään lailliseen oikeuteen, eikä niistä tarvitse oikeastaan välittää. Jokaisenoikeus sallii polkupyöräilyn käytännössä kaikkailla paitsi piha-alueilla ja viljelykseen tai kotieläinten kasvatukseen tarkoitetuilla alueilla tai jotenkin sinnepäin. Mikä on piha-aluetta on taas hieman epäselvää, ja asiassa tulee käyttää omaa harkintaa. Lähtökohtaisesti kuitenkin olet oiketettu kulkemaan kävellen tai pyörällä missä haluat. “Yksityistie” -kyltti ei varsinkaan estä pyöräilyä, moottoriajoneuvojen käytön kylläkin.
Kannattaa miettiä etukäteen haluaako joutua ronttaamaan täydessä lastissa olevaa pyörää juurakoihin… Jälleen riippuu mieltymyksistä valitseeko tämän vai maantienlaidan, kultaista keskitietä ei aina ole.
Kohteen valinta
Vaikka matka onkin ehkä päämäärää tärkeämpi, yleensä on hyvä olla jokin syy tai kohde retkelle. Se voi olla vähäpätöinenkin, mutta se antaa tarkoituksen tuntua tässä muuten niin sekavassa maailmassamme. Pääkohteen lisäksi kannattaa matkan varrelle keksiä välikohteita. Saatat olla satulassa useita tunteja tai päiviä, joten tulet arvostamaan myös näitä pienempiä piristyksiä matkan varrella!
Kansallispuistot ovat varmoja ja helppoja kohteita
Itselleni mieluisia kohteita ovat erityiset luonnonmuodostelmat kuten järvet, luolat, mäet, huiput, kosket ja niin edelleen. Sen lisäksi toki kulttuurikohteet, erityisesti maakuntien pienemmät erikoismuseot ovat näkemisen arvoisia. Teltan tai muun majoitteen kanssa retkeilevälle voi itse leiripaikka jossain kauniissa tai kiinnostavassa paikassa usein olla itse retken kohde.
Suurempien kaupunkien keskustoihin ja niistä ulos kulkeminen on raskasta, joten pääsääntöisesti välttäisin niiden kohteita, tai sitten varaisin kokonaisen päivän tai useamman kaupunkiin tutustumiseen.
Ulkomaille suuntautuvat retket ovat asia erikseen, siellähän kaikki on uutta ja jännittävää. Kannattaa silti tutustua kohteisiin ja reitteihin etukäteen.
Liikennevälineet ulkomaille
Kaikki saavat tehdä omat päätöksensä, mutta en voi suositella kenellekään lentokoneen käyttöä hupitarkoituksiin, vaikka se onkin lähes aina valitettavasti halvin ja kätevin tapa. Toisaalta eettinen kuluttaminen on ensisijaisesti keskiluokkainen harha, ja oikea vallankumouksellinen tavoitteemme tulisi olla uuden maailman tietoinen rakentaminen, missä tapauksessa lentämisen välttely ei välttämättä ole äärimmäisen tärkeää. Toisaalta on hyvä jo nyt valmistautua uuteen ekologisempaan todellisuuteen jossa lentojen hintaa ei kompensoida tukirahoilla.
Laivalle pyöräily on aina yhtä jännittävää! Tässä mennään tosin vain mantereelta saarelle eikä toiseen maahan.
Lentokoneettoman vaihtoehtoina ovat siis ensisijaisesti junat, bussit ja laivat. Jälkimmäisiä ei Suomesta lähdettäessä oikein voi välttää, tosiasia tulee vain hyväksyä. Ruotsissa pystyy kulkemaan rajoitetusti lähijunilla ja joillakin busseilla. Esimerkiksi Kööpenhaminaan pääsee ehkä kätevimmin FlixBusilla johon pyörän saa kokonaisena kyytiin. Tosin ainakin keskikokoinen täysin varusteltu retkipyörä mahtui pelkän etukiekon, ohjaustangon ja polkimet irroittamalla jätesäkkeihin ja SJ:n asettamiin mittavaatimuksiin.
Pohjoiseen suuntautuvilla matkoilla yöjuna Rovaniemelle on ihana tapa matkustaa. Ravintolavaunusta saa ruokaa ja kaljaa ja muuten hieman tylsä matka taittuu kuin itsestään nukkuessa. Ilman makuupaikkaa tuota tuntikausien matkaa en välttämättä suosittele. Varatessasi liput ajoissa ei makuupaikka ole tuhottoman kallis. Sekä Suomen että naapurivaltioidemme kolonisoima Saamenmaa on varmasti maailman mittakaavassakin yksi upeimpia retkikohteita, joka helposti unohtuu eurooppakeskeisessä kulttuurissamme. Etenkin Norjan puolella on erinomaisia ja eksoottisia pyöräretkikohteita arktista luontoa pelkäämättömälle.
Yksi vaihtoehto Suomesta pois haikaileville on Interrail -passi, jonka avulla voit junailla ja pyöräillä itsesi keski- tai etelä- tai itäeurooppaan, tehdä parin viikon pyöräretken ja palata takaisin junilla. Hankalin osuus on Ruotsin läpi, kuten jo mainittua. On mahdollista myös tarpeen vaatiessa pakata pyörä tai pyörät jätesäkkeihin tai oikeisiin rinko-pussukoihin, ja kantaa ne junaan joka ei ota pyöriä kokonaisena. Pyörien purku ja kasaus sekä täyden retkivarustuksen ja painavan pyörän roudaaminen juna-asemilla on kuitenkin oma haasteensa joka ei ehkä sovi kaikille. Olemme kuitenkin rakastajani Inkan kanssa onnistuneesti hankkiutuneet Interrail -passin ja rinkobägien avulla Berliiniin, Firenzeen, laivalla Korsikalle ja sieltä Nizzaan ja Pariisiin, josta itse tulin junalla takaisin kotiin, Inka myöhemmin pyörällä. Olemme menneet myös laivoilla ja junilla Skotlantiin ja takaisin, paluumatkalla Interrail -lippua hyödyntäen.
Kunnianhimoisemmat edesottamukset vaativat joskus sopeutumis- ja ongelmanratkaisukykyä. Tässä puretaan pikaisesti pakattuja pyöriä juna-asemalla. Huomatkaa isot kestokassit tavaroiden kantelua varten.
Pyöräily itse
Pyöräretkistä otettuja valokuvia katsellessa tulee helposti olo että ne ovat lähinnä hauskoja kohteita, eväiden syöntiä ja leirinuotioita, mutta tosiassa niillä pitää myös pyöräillä, mikä on toisinaan raskastakin. Kuvat vaan usein otetaan pysähdyksissä, ei vauhdissa.
Täydellistä pehmeää metsätietä on yleensä tarjolla vain rajoitetusti ja todellisuus on usein toista.
Riippuu haluista, henkilöistä ja tavoitteista kuinka paljon pyöräilyä haluaa retkeensä mahduttaa. On täysin sallittua pyöräillä vain muutama kymmenen kilometriä lähimmälle hyvälle leiripaikalle ja fiilistellä siellä telttailua, uimista ja nuotion ympärillä istuskelua ja grillausta. Ainakin pääkaupunkiseudulla on helppo ajaa mukavaa rauhallista reittiä useampaan tällaiseen kohteeseen, jolloin vältytään puuduttavilta tylsiltä teiltä, raskailta nousuilta ja ikäviltä yllätyksiltä. Lähialueet ovat kuitenkin muutaman kymmenen retken jälkeen pian nähty ja siten pitää lähteä aina kauemmaksi uutudeenviehätyksen saavuttamiseksi.
Jotkut saattavat taasen nauttia pitkien matkojen pyöräilystä ja väsymyksen ja itsensä ylittämisestä. Pitempiä matkia harkitessaan kannattaa kuitenkin pitää mielessä että se ei tule olemaan aina hauskaa. Sää voi muuttua harmaaksi tai jopa kylmäksi ja märäksi. Lannistavaa vastatuulta tulet kohtaamaan lähes satavarmasti. Tällainen retkeily vaatii oikenlaista asennoitumista. Omalla kohdallani auttaa usein ajatus siitä että kotonakin voi olla pidemmän päälle hieman tylsää ja puuduttavaa, eikä kotona istuminen ole edes terveellistä, toisin kuin vastatuulessa pyöräily.
Parhaimmillaan pyöräily on aika jees
Puutumiseen auttaa juttelu matkaseuran kanssa tai sen puuttuessa musiikin tai puheohjelmien kuuntelu. Varsinkin yksinään lähtiessä kannattaa ottaa korvalappustereot mukaan. Koko matkaseurueen valtaavaan tylsistykseen auttaa todistetusti jokin yksinkertainen ajattelua sitova puuha, kuten "laiva on lastattu" -peli. Kuten mainittu aiemmin, reitin huolellinen suunnittelu ja sopivien välietappien, pysähdyspaikkojen jne valinta auttaa huomattavasti nautinnollisuuden lisäämisessä.
Yksin ja yhdessä
Yksi suuria kysymyksiä on tietysti lähteäkö retkelle yksin vai seurassa. Molemmissa on puolensa ja molempia kannattaa kokeilla, jos vaan sattuu omistamaan kavereita jotka suostuvat lähtemään niinkin hulluun koitokseen kun pyöräretkelle autoilijoiden ja hyttysten sekaan.. Porukalla lähtiessä kannattaa jo etukäteen hieman keskustella mitkä ovat retken tavoitteet ja suoritystyyli. Erilaisten halujen, kykyjen ja myös konkreettisten asioiden kuten varustelutasojen ja pyörätyyppien yhteensovittaminen ei aina ole täysin yksinkertaista ja voi aiheuttaa turhautumista puolin ja toisin. Yksin lähtiessä saattaa kohdata taas omat demoninsa, mikä voi toki olla hyväkin asia pidemmän päälle.
The more the merrier ja pidot paranee ja väki vähenee jne
Ongelmatilanteet
Kaikkeen kannattaa yrittää hieman varautua ennalta. Ota mukaan ensiaputarvikkeita, perustyökaluja ja muita korjausvälineitä kuten vararuuveja, narunpätkiä, teippiä ja nippusiteitä. Pidä kuitenkin mielessä että tulet todennäköisesti olemaan enimmäkseen suhteellisen lähellä sivilisaatiota, ja lähin talo tai auttava autokyyti ei tuskin ole kovinkaan kaukana jonkin ongelman sattuessa. Seikkailumieli siis auttaa pitkälle jos potentiaaliset ongelmat huolestuttavat. Ongelmat on tavallaan helpompi ratkaista niiden tapahduttua kuin niistä etukäteen huolehtimalla. Luovuus, voimakkuus ja uskallus tulevat usein esiin kriisitilanteissa paremmin kuin kotona märehtiessä.
Pientä laittoa ja taas matka jatkuu. En viitsinyt laittaa tähän kuvaa itsestäni verisenä maassa makaamassa.
Kaiken varalta kannattaa puhelimeen asentaa 112 -sovellus joka paikantaa sinut helposti hätätilanteessa.
Leiriytyminen ja yöpyminen
Pyöräretket voivat palata aina yöksi kotiin, mutta todellisen seikkailun aikaansaamiseksi sekä pidempien matkojen kulkemiseksi tulee tarpeen viettää yö tai useampi matkalla. Yöpyminen maksullisissa palveluissa lienee enimmäkseen itsestäänselvää, annat rahaa ja asetut lepäämään. Minulla on vain vähän kokemusta maksullisista yöpymispaikoista koska niiden hintataso Suomessa on yleensä suhteellisen korkea; yksinkertaisia, primitiivisiä ja halpoja vaihtoehtoja on huonosti. Palveluiden vertailun sijasta keskitynkin tässä mielenkiintoisempaan ja haastavampaan vaihtoehtoon eli maastoon leiriytymiseen.
Telttailu ja muu leirielämä on sinänsä hankala ja nurinkurinen asia pyöräretkeilijälle, että mitä kokemattomampi olet, sitä paremmat varusteet todennäköisesti tarvitset. Tottunut kulkuri nukkuu vaikka kuusen alla takki peittonaan, kun taas pehmeästä sängystä ja keskuslämmityksestä ensikertaa poistuva tarvitsee paljon mukavuuksia saadakseen nukuttua. Aloittelijasta voi kuitenkin tuntua hankalalta ostaa kalliita ja hienoja varusteita. Siksi voisi olla kannattavaa aloittaa retkeily hyvän sään eli lämpimien öiden aikana, kun pärjää huonommillakin ja vähäisemmillä varusteilla. Suomen kesä osaa kuitenkin olla kylmä, ja ohuella makuupussilla varustautunut tulee melko varmasti kärsimään.
Kotimaassa voi koittaa hyödyntää laavuja ja muita valmiita majoitteita. Niiden varaan ei kuitenkaan välttämättä kannata luottaa
Suosittelisinkin ehkä ostamaan mieluummin painavat ja halvat, mutta lämpimät varusteet kuin kevyet ja halvat mutta huonosti suojaavat varusteet. Tärkeimmät noista varusteista ovat tietystikin makuupussi, makuualusta ja teltta tai muu majoite kuten riippumatto. Koronapandemian aikana tapahtuntu retkeilybuumi on aiheuttanut sen että varusteita liikkuu käytettynä runsaasti, ja kannattaakin hyödyntää esimeriksi tori.fi:n valikoimia.
Ulkomailla telttailu on tietysti oma juttunsa, monissa maissa kun ei ole jokaisenoikeuksia. Uskaliaampi leiriytyy kuitenkin melkein missä maassa vain. Majoitteen kannattaa olla huomaamattoman värinen ja leiri pystytetään sopivaan metsikköön tai pusikkoon vasta illan hämärtyessä ja puretaan ennen aamunkoittoa. Aina piiloutuminenkaan ei ole tarpeellista, olennaista on vain pysyä poissa yksityisalueilta. Joutomailla missä et ole kenenkään tiellä saa todennäköisesti olla melko rauhassa. Telttailu on virallisesti sallittu ainakin Ruotsissa, Norjassa ja Skotlannissa (ei muualla Britanniassa). Myös Ranskassa lyhytaikainen bivouac-yöpyminen teltassa tai muussa vaatimattomasssa majoitteessa on ymmärtääkseni sallittu, etenkin Alpeilla yms villimmillä alueilla.
Leiripaikan valinta
Yksi hankalimmista yön yli kestävän retken valinnoista lienee leiripaikan valinta. Jotkut ihmiset varmaankin ovat tarpeeksi suunnitelmallisia ja valitsevat leiripaikkansa etukäteen ja mitoittavat ajonsa sen mukaan. Omat retkeni yksin ja porukassa ovat tupanneet olemaan vähemmän suunniteltuja ja leiripaikka on valittu tien päällä sopivan hetken koittaessa. Tällä tyylillä ajautuu helposti tilanteeseen jossa on jo liian myöhä, kaikkia väsyttää, ilta hämärtää ja sopivaa paikkaa ei vain tule vastaan. Jonkinlainen tasapaino tulisi siis löytää. Varsinkin porukassa kannattaa sopia jokin kellonaika johon mennessä tulisi pysähtyä yöksi, ja alkaa noin tunti ennen sitä jo katselemaan kartasta sopivan oloisia paikkoja reitin varrelta tai sen lähistöltä.
Huomio! Telttaa ei kannata pystyttää suoraan järven tai merenrannalle vaikka se romanttiselta tuntuisikin. Kosteus nousee yön aikana vedestä ja nielaisee sinut telttoineen päivineen aiheuttaen huomattavasti kuivaa paikkaa kylmemmän olotilan. Pidä siis vaikka parinkymmenen metrin turvaväli vesistöihin, ja valitse mielellään telttapaikka joka on hieman vedenpintaa ylempänä.
Joskus pitää vaan nukkua jossain. Esimerkiksi pikkukaupungin puistossa. Telttailu kaupunkien alueella Suomessa on ymmärtääkseni lähtökohtaisesti sallittua.
Itsestäänselvien laavujen ja muiden virallisten tai puolivirallisten paikkojen lisäksi kannattaa kiinnittää huomiota asumattomiin järven- tai merenrantoihin, koskipaikkoihin tai muihin mielenkiintoisiin luonnonkohteisiin. Niissä on usein ollut jotain muutakin toimintaa jonka kautta on aiheutunut tasaista maata johon on helppo leiriytyä. Myös umpimetsässä random tienposkessa leiriytyminen voi olla toisinaan hauskaa. Tiskivedeksi kelpaavaa kuravettä löytyy usein jostain lammikosta tai ojasta, vain juoma- ja ruoanlaittovedet tarvitsee tässä tapauksessa tuoda paikanpäälle. Vähänkin freesimmästä järvestä taas voi ottaa ruoanlaittovedetkin ja vesifiltterillä saa juomakelpoista vettä lähes riskittömästi. Olen keittänyt puuroa 50/50 meriveteen ja hanaveteenkin. Itämeren käyttö ruoanlaitossa on mielestäni mielenkiintoinen mielen rajoituksista vapautumisen harjoite.
On hyvä huomata että useimmat vesifiltterit poistavat vain bakteerit, mutta eivät pienempikokoisia viruksia. Niitä on ymmärtääkseni kuitenkin vain harvoin Suomen vesistöissä. Selkeiden uimarantojen vettä kannattaa kuitenkin välttää. Noin muuten uimarannat ovat hyviä leiripaikkoja, joskin niillä leiriytyiminen on usein kielletty. Mikä ei aina tarkoita että se olisi väärin, mutta joskus kielto on myös ihan aiheellinen. Käytä omaa harkintaasi.
Leiriytymisestä puhuttaessa tulee mieleeni että ekologisuus ja muu viherpiiperrys liittyy myös pyöräretkeilyyn. Kannattaa ottaa huomioon esimerkiksi vesistöjen saastuminen ja käydä lannoittamassa tarpeeksi kaukana vesistöstä. Myös turha tiskaaminen ja ruoantähteiden päätyminen järveen on yleisesti ottaen ei-toivottavaa. Jonkun mielestä ruoantähteiden tai metallipurkkien hautaaminen maastoon on sekin vastuutonta. Samoin polkujen ulkopuoella tallaaminen, teltan pystyttäminen varpujen päälle, maan muokkaaminen, risujen polttaminen jne jne voidaan nähdä epäekologisena.
Koen kuitenkin tarpeelliseksi huomauttaa että tämä on mielestäni osittain tai kokonaan turhaa todellisuudesta vieraantunuttta viherpiipertämistä, kun todellinen ekologia taas on aivan eri asioita. Kannustan ihmisiä mieluummin retkeilemään pyöräillen ja vaikka kaatamaan laittomasti puita (tuoreen puun polttamisessa ei toki yleensä ole järkeä) laittomaan nuotioonsa megakorporaatioilta varastamiaan vegenakkeja varten kuin ajamaan autolla kansallispuistoon retkeilemään kaikkien säännösten mukaisesti ja täysin kontrolloidusti. Vastustan luonnon museoimista ja sulkemista yksittäisiltä ihmisiltä samalla kun sitä tuhotaan valtavassa mittakaavassa täysin laillisesti (ja laittomasti mutta hyväksytysti) teollisuuden ja turhamaisuuden tarpeisiin. Tärkeintä on vastarinta ja elävän ja terveen luontosuhteen muodostaminen ja ylläpito. Ajattele itse äläkä luota Babylon-systeemiin! Järkeään kannattaa tosiaan kuitenkin käyttää, eikä esimerikiksi sytyttää ylimääräisiä metsäpaloja tai tuhota summittaisesti uhanalaisia kasveja tai elinympäristöjä.
Päiväretket
Vaikka leirikamppeiden kanssa pyöräily onkin upeaa ja hienoa, on se saanut kenties jopa liioitellun suuren merkityksen pyöräretkeilystä puhuttaessa. Retkeilyä voi ehdottomasti harrastaa myös nukkumatta tien varrella. Etuna päiväretkissä ilman leirivarusteita on pyörän huomattavasti kevyempi paino, joten pystyt pyöräilemään pidempiä matkoja ja itse ajaminen on myös miellyttävämpää. Jos lähdet aikaisin aamulla ja palaat myöhään illalla, olet nähnyt jo paljon ja olet todennäköisesti melkoisen tyytyväinen palatessasi takaisin kotiin. Pitkän pyöräilypäivän jälkeen oma sänky tuntuu suurenmoiselta luksukselta. Voisikin sanoa että leirikamppeiden kanssa retkeily on pyöräleireilyä, kun taas päiväretket ovat enemmän pyöräily-retkeilyä. Asioista perillä olleet antiikin ranskalaiset erottivatkin cyclotourismen ja cyclo-campingin omiksi "lajeikseen".
Pyörän valinta ja varustelu
Täydellinen retkipyörä on harvinainen ja hieno laite jollaista ei monella ole, ja jota ei ole välttämättä aivan halpa tai helppo hankkia. Onneksi sellaista ei tarvita, vaan tärkeämpää on ulkoilun himo ja retken kutsu. On mitä vaarallisinta juuttua paikalleen siksi että pyörä tai varusteet eivät ole sellaiset kuin haaveilet niiden optimaalisimmillaan olevan! Tosin ruma pyörä on valitettava asia joka ainakin minulle esteettikkona on vaikea paikka. Itse valitsisinkin mieluummin huonon ja hienon kuin käytännöllisen mutta ruman retkipyörän.
Yksinkertaistettuna voidaan asian sanoa olevan näin: muutamasta vaihteesta on paljon hyötyä, jarruista vielä enemmän. Tavarateline tai pari ovat niiden jälkeen ehkä tärkeimmät ominaisuudet. Lokasuojat ovat hyödylliset vaihtelevassa säässä. Valaisinta tarvitaan pimeällä. Muulla pyörään liittyvällä ei ole juuri mainittavaa merkitystä jos tahtotila on oikeanlainen.
Ihmiskunnan suurimpia saavutuksia: hyvin varusteltu retkipyörä. Kolme tarakkaa, dynamovalot, pullotelineet, soittokello, lokasuojat, moniotteinen ohjaustanko, 3x5 vaihdetta, mukava satula jne. Taustalla Forth Bridge.
Varustus
Kuten suurta osaa minkä tahansa asian harrastajista, minuakin vaivaa jonkin verran tavara- ja kulutusfetismismi ja "speksailun" tarve. Tästä syystä olen kasannut tietoa, ajatuksia ja mielipiteitä erilaisista varusteista kuten pyöristä, laukuista, teltoista, keittimistä jne. Koetan kuitenkin tässä artikkelissa pitäytyä suurissa linjoissa, ja kenties kirjoittaa myöhemmin tarkemmin eri vaihtoehdoista.
Laukkujen kapasiteetti riippuu suuresti retken luonteesta, omista tarpeistasi ja varusteidesi määrästä ja laadusta. Karkeasti sanottuna suosittelisin pitkälle päiväretkelle noin 5-15 litran kapasiteettia, jotta saat mukaasi työkalut, eväät, hieman tauko- ja varavaatteita, kenties keittimen ruoan- ja juomien laittoa varten, sekä joitakin hupiesineitä kuten huilua, kameraa, bumerangia, kirjaa jne varten.
Inventaario retken jälkeen. Varustuksen optimointia oppii parhaiten kokeilemalla.
Laadukkaista varusteista koostuva, melko kompakti, yöpymiset plussan puolella olevissa keleissä kattava pakkaus vaatinee noin 40-60 litran kokonaiskapasiteetin. Tämä saavutetaan vaikkapa kahdella 23 litraisella Carradice Super C -satulalaukulla ja parilla pullotelineellä. Vähemmälläkin pärjää jos varusteet ovat joko huippukevyet tai vaatimattomat, tai jos varusteet on jaettu järkevästi ja tehokkaasti retkikunnan kesken. Jos taas huomaat tarvitsevasi paljon yli 60 litraa kapasiteettia, olet todennäköisesti pakkaamassa aivan liian paljon turhaa tavaraa mukaan jos kyseessä ei ole maailmanympäri -tyyppinen retki.
Tyylejä on monia: itse pidän kestävistä varusteista, luonnonkuiduista, oikeasta ruuasta ja suhteellisen mukavista yöpymisvarusteista. Jättämällä paksun makuupussin lämpöä kotiin, tinkimällä varusteiden ja vaatteiden kestävyydestä vaihtamalla ne ultrakevyisiin muovivarusteisiin ja vaikkapa jättämällä keittimen tai pavut ja perunat pois voi tilaa säästää huomattavasti. Oma tyyli löytyy kokeilemalla ja pohdiskelemalla. Yksi asia on hyvä muistaa: ruoalle on hyvä jäädä jonkin verran tilaa siinä vaiheessa kun olet pakannut kotona kaikki muut tarpeelliset varusteet kyytiin. Pyörän pakkaaminen ja purkaminen on myös huomattavasti helpompaa jos kaikkea ei ole ladottu tiiviisti äärimmäisellä tetris-tarkkudella laukkuihin tunteja tai päiviä kestäneessä esivalmisteluvaiheessa. Retken aikana järjestelmällisyys tuppaa kärsimään ja asiat eivät oikein mahdukaan enää täydellisesti pingotettuihin laukkuihin.
Hyödyllisiä asioita ottaa mukaan yöpymisretkille joita ei välttämättä tule ajatelleeksi
vesifiltteri, sytykkeitä ja pari erilaista sytyskeinoa, vessapaperia, roskapussi tai pari, pieneen pakkautuva reppu ruokaa, kaljoja ja muita herkkuja varten (pitkäkahvaista kangaskassia tai musettea voi käyttää myös reppuna) tiiviisti sulkeutuva rasia ylijäämäruokaa, nestettä valuvaa tofua jne varten, taskulamppu tai otsalamppu, narua, pyyhe, ihovoidetta, punkkipihdit, ensiaputarvikkeita, paperikartta, kirja iltalukemiseksi
Syöminen retkillä
Pyöräretkillä raikkaassa ulkoilmassa ja jatkuvassa liikkeessä tarvitaan paljon tai ainakin tasaisesti ravintoa, eikä lähin kauppa tai ravintola ole aina korttelin päässä kuten kaupunkielämään tottuneella. Siksi ruokahuoltoon on syytä kiinnittää erityisen paljon huomiota. On toki hyvin opettavaista olla nälkäisenä vailla ruokaa yhden tai kahden tai kolmen kymmenen kilometrin päässä lähimmästä ravinnonlähteestä, ja virheistään oppiikin täten tehokkaasti.
Retkillä kannattaa toki tutustua paikallisiin ravintoloihin mahdollisuuksien mukaan! Kuvassa Leppävaaralaista ruokakulttuuria.
Pidä siis aina eväitä mukanasi, myös lyhyemmillä päiväretkillä. Ainakin itselleni se tuo turvan ja luottamuksen tunnetta vaikka nälkä ei pääsisikään yllättämään. Pystyt myös pysähtyä kiintoisaan paikkaan tai ajaa kauniimpaa kiertoreittiä jos olet varautunut hieman yli minimitarpeidesi. Pyri myös syömään ajoissa, ennenkuin tunnet voimien hupenevan kehostasi tai mielesi muuttuessa tylsäksi. Näin vältyt paremmin myös ruoansulatusongelmilta. Itselleen sopivat ruoka-aineet tulee selvittää kokeilemalla.
Retkikeittimen mukana kantaminen ei ole pakollista, mutta ainakin itselleni ruoan kanssa puuhailu ja kokkailu on mukavaa ajanvietettä. Sekä kaasu- alkoholi- että risukeittimet ovat erittäin toimivia vaihtoehtoja ja vaihtelun vuoksi kannattaa vaikka kokeilla kaikkia.
Kahvin tai teen keittoon soveltuvia kevyitä ja kokoontaittuvia retkisuodattimia on melko hyvin saatavilla. Toisaalta ilmankin pärjää, ja suoraviivaisena pannukahvina ilman mitään lisävälineitä suoraan kattilassa tai mukissa keitetty hieman puruinen ja rasvainen kahvi kuuluu nykyään mielestäni osaksi retkitunnelmaa.
Kattilakahvin ohje: keitä vesi kiehuvaksi. Lisää paljon kahvinpuruja, jostain syystä enemmän kuin normaalisti kahvia keitettäessä. Anna hautua pienellä lämmöllä n. 5-10 minuuttia, kahvi saa jopa kiehua hiljalleen. Ota kattila tulelta ja anna vielä vajua pari minuuttia. Kaada varovasti tarjoiluastiaan.
Ruokaa odotellessa, syödessä ja tiskatessa aikaa tähän hommaan saakin menemään paljon, joten tavoitteellisemmille matkoille se ei sovi niin hyvin. Kenties ajankulua vielä suurempi ongelma on pitkän tauon aikana tapahtuva ajorytmin katkeaminen ja kehon veltostuminen. Matkan jatkaminen yli 10 minuutin tauon jälkeen on usein haastavaa kun kehon sisäinen paine on laskenut ja se täytyy taas pumpata takaisin sopivalle tasolle reippaalla poljennolla. Toisaalta rennoilla retkillä etenkin kavereiden kanssa keittimen tai nuotion kanssa puuhastelu voi olla koko homman suola, kohokohta tai jopa retken perimmäinen tarkoitus.
Iltanuotiolla on aikaa keitellä. Tarjoiluehdotus: vegenakkeja (ei pöllitty) ja parsakaalikeittoa.
Kaikista tärkeintä on inspiraatio
Monissa pyöräretkeilyoppaissa todetaan että lähteminen on tärkeintä. Tämä, kuten kliseet yleensä, on täysin totta ja erittäin tärkeää. Varusteita ja pyörää ja reittejä voi miettiä loputtomiin itse retkeilyn jäädessä vähälle. Olen itsekin juuttunut paljon kotiin suunnittelemaan retkiä ja speksailemaan varusteita, mutta mitä enemmän retkille lähtee sitä paremmin myös siellä tarvittavat varusteet selkiävät ja inspiraatio lähteä uudestaan lisääntyy ja kynnys madaltuu joka kerta. Varusteet ovat toki jossain määrin tärkeitä ja pyörästään tulee pitää huolta. Pitää olla kuitenkin varovainen että ei ala eksyä kulutusfetisismin ansaan joka vaanii nykyään internetin välityksellä kotonamme jokainen hetki.
Retkeilyn ei tarvitse olla mahtipontista ja suurta, muutamankin tunnin retki lähimetsiin antaa aina jotakin. En silti voi väittää etteikö suurenmoisissa ja pitkälle suuntautuvissa retkissä olisi erityistä romantiikkaa, ja villiytyminen ja vapautuminen vaativat joskus enemmän aikaa. Muutaman ulkona vietetyn päivän ja yön jälkeen alkaa homma jo sujumaan ja keho alkaa tottua ulkoilmaan. Joskus paras retken osuus alkaa vasta tämän lämmittelyn jälkeen! Seikkailu ja jännitys myös lisääntyvät kun pääset kauemmas kotoa ja varusteesi ja minäsi alkavat olla sopivan kosteat, likaiset ja nuhjuiset. Koti tuntuu yleensä aina paremmalta mitä kauemmin on ollut sieltä poissa.
Aki Viren
Comentários