Oli synkkä ja myrskyinen yö. Sen jälkeen aamu saapui ruusuisin sormin. Luottaen isä aurinkoon ja äiti maahan sekä mitä mielikuvituksellisimpia sukupuolia edustaviin jumaliin, sankarimme sitoo jalkoihinsa sandaalit ja suuntaa maailmaan. Viileä aamuilma huljuu varpaanväleissä, mutta usko päivään elää vahvana. Tämä loisteliaan tarinan aloitus toistuu vuosituhannesta toiseen, sankari vain vaihtuu.
Varpaat iloisesti paljastaen kaikelle kansalle, niitä mukavasti tuulettaen ja käyttäjänsä tukevasti maadoittaen sandaalit luovat kantajalleen kuten sankarillemme kokonaisen vapauden asenteen. Nautinto, raikkaus, itsevarmuus ja vapaus säteilevät hänen persoonastaan ja jaloistaan. Joillekin tämä vapauden asenne ja järkevät jalkinevalinnat tulevat luonnostaan kun taas joidenkin tarvitsee ne opetella ja niihin totutella.
Onnekkaita ovat ne jotka ryhtyvät tätä polkua kulkemaan. Kun raikkauteen sitten alkaa tottua, jäävät vähäpätöisemmät seikat kuten “hyvä maku” taka-alalle. Asian laita lienee samanlainen kuin jalanmuotoisten kenkien (sic) kanssa, kun pääsee eroon oudoista puristavista seurapiirien sanelemista kengänmuodoista, ei paluuta kuumiin ja puristaviin kenkiin kenties enää ole! Sandaaleissa lähes aina onkin myös oletuksena tuo ihmisjalkamainen, eli jo mainittujen jumalten suunnittelema, voimakkaasti kaareileva muoto, ja raikkauteen yhdistettynä nämä piirteet kohottavat ihmisen korkeuksiin… Sandaalit jalassa sä melkein lennät, sanoo suomiräpin sankari Juhani.
Monille varmaankin käy myös päinvastainen degeneroituminen. Lapsuuden viattomuuden pilaannuttua, aikuistuessaan eli vakavoituessaaan he luopuvat sandaalien käytöstä eivätkä ehkä koskaan palaa tuohon erittäin mukavaan leiriin ellei jokin suurenmoinen taideteos tai muu järkytys saa heitä pois tuolta suoralta ja helpolta mutta jalkahikeä ja tuskastuneisuutta lupaavalta tieltä.
Kengät ja kaikenmaailman lenkkarit, jotka ovat tieteellisesti todistetusti inhottavan kuumat ja tukalat, nauttivatkin hämmentävän suurta suosiota kesäiselläkin kelillä! Ainoa selitys jonka keksin ilmiölle on varovaisuus tai epävarmuus, jopa vapauden pelko, joka lienee suurimpia edistyksen ja ihmiskunnan henkisen kehityksen tiellä olevia esteitä. Tietysti harvoissa tapauksissa voi syynä olla jokin terveydellinen peruste, mutta uskoisin niiden olevan häviävän pieni osa kenkäväestöstä.
Antikapitalistiseen salaliittoteoriaperinteeseen kuuluukin olennaisesti ajatus juuri pelon avulla ihmisten pakottamisesta konsumeristiseen massakulttuuriin. Nike ja Adidas -lenkkarit ovatkin tästä mitä klassisimpia esimerkkejä. Vielä pari vuotta sitten myytiin teineille miljardeja Air Force Oneja, kun taas nyt myydään miljardeittain Adidas Samboja. Aikuisille taas tuhansien laivojen täydeltä yhtä kyseenalaisin perustein valmistettuja ja markkinoituja Salomon- ja Hoka-kenkiä. Jos ihmiset olisivat vapaita, eli kaikilla olisi käsintehdyt nahkasandaalit, ei myytäisi enää yhtään mitään ja palava maailma eli kehityksen liekki sammuisi, miellyttävä hämärä laskeutuisi, laulu ja tanssi soisi kaikkialla ja eläimet tulisivat ulos piilopaikoistaan.
Mutta kaikki korkea, upea, vapaa ja jalo on yleisesti ottaen halveksuttua, oudoksuttua ja paheksuttua, koska maailmanhenkeä pääsevät liiaksi muokkaamaan kateelliset, jurot, ahneet, pelokkaat ja häikäilemättömät pienimieliset mutta suuriaseiset ihmiset jotka valta-asemassaan sokaisevat kaikki loput kenkämarkkinoinnillaan ja muilla ilkeillä tempuilla. Me ollaan sankareita kaikki, mutta ne eivät ole!
Sen olen varmaksi pannut merkille että joitakin cooleja, tai ainakin wannabe-cooleja ihmisiä on lähes mahdotonta kuvitella näkevänsä eräänä päivänä sandaaleissa. Tulee mieleeni, ovatko paljaat jalat itseasiassa länsimaisen muodin suurimpia tabuja? Vaikka jalathan ovat vain kuin toiset kädet.
Mitä jalkojen esittelyyn tulee, kyseessä on tietysti myös itseään syventävä kierre kuten niin monessa muussakin asiassa: jos jalat saisivat hengittää ja paistatella auringossa, kaunistuisivat ne aina vain ja tulisivat esittelykelpoisemmiksi, ja toisinpäin: jos ne ovat suljettuna pimeisiin ja tunkkaisiin lenkkareihin, ei niiden luonnollinen kauneus ikinä pääse kehittymään. Jostain täytyy aloittaa: pyöräretkellä jalkoja tuomaroimassa ovat lähinnä metsän eläimet ja tiellä kohtaamasi maalaiset, jotka tunnetusti ovat joviaalia, käytännöllistä ja järkevää porukkaa eikä heidän edessään siten tarvitse hävetä puutteellista jalkarusketustaan.
Tässä ympäristössä, siis ainakin Suomessa, sandaalien käyttö vaatii syvää itseluottamusta tai yleistä välinpitättömyyttä tai vaihtoehtoisesti ymmärryksen puutetta eli yksinkertaisuutta. Näistä syistä ne ovatkin perinteisesti hippien, lasten ja boomereiden suosiossa. Ne ovat tietysti itsestäänselvä perusjalkine kaikkialla kuumissa maissa joissa vain rikkaimmilla lienee mahdollisuus käyttää sukkia ja kenkiä ilmastoiduissa autoissaan istuessaan. Maailman keskilämpötilan kehityksen huomioon ottaen sandaalien suosio tuleekin lisääntymään lähitulevaisuudessa. Kannattaneekin ostaa sandaaliosakkeita pian jos rikastuminen kiinnostaa!
Ja ehkä öljypulasta kärsivässä aavikkodystopiatulevaisuudessamme kaikilla onkin prätkäbuutsien sijaan autonrenkaista tehdyt sandaalit…
~~
Hartaasti totean että yhtä täydellisiä luonnon ja kulttuurin yhteisymmärryksiä ei saavuteta ihan joka vuosituhannella. Yksi edistysaskel on viime aikoina kuitenkin otettu, eli tietysti polkupyörä. Luulenkin että hyvät sandaalit hyvään polkupyörään hyvillä polkimilla kiinnitettyinä saisivat itsensä Hermeksen kateelliseksi!
Koska olen myös pyörähullu, pääni sisäiset äänet keskustelevat paljon sandaaleista juuri tässä kontekstissa. Nähdäkseni sandaalit ovat erityisen epäsuosittuja pyöräilijöiden keskuudessa, aivan turhaan, ne itseasiassa soveltuvat erinomaisesti pyöräilyyn monenlaisessa säässä. Pyöräilyyn suunniteltuja sandaaleita on kuitenkin valitettavan vähän ja propagandaa niiden puolesta vielä vähemmän.
Täydellinen pyöräilysandaali sisältäisi mielestäni seuraavat piirteet:
Materiaaleina luontoa eli yleisesti ottaen nahkaa
Tukeva, jäykkä takapuolikas
Muotoilu joka ei jumita poljinhäkkiin/remmiin tai vaihtoehtoisesti SPD-kiinnitys
Pitävä, ei liian paksu pohja
Kestävä rakenne, eli ommellut/naulatut kiinnitykset seikkailupyöräilyä varten
Jalkojen polkimeenkiinnitys ei ole missään nimessä pakollinen ominaisuus, mutta mielestäni kuitenkin hyvinkin hyödyllinen. Lisäksi tärkeä on riittävä säätövara niin että kengät istuvat sekä paljain jaloin että villasukan kanssa jotta lämpötilaa voi säädellä. Optimaalista lienee toki omistaa vielä erikseen erilaiset mallit kuumimmille säille ja välikeleille.
Kaikista kuumimmilla keleillä toimivin jalkaankiinnitystapa lienee varpaanväliremmi, joka vaikeuttaa sukkien käyttöä ja siten lämmönsäätelyä, mutta toimii parhaiten vähimmällä materiaalilla eli pysyy kiinni jalassa jättäen mahdollisimman paljon pinta-alaa paljaaksi täten varmistaen täydellisen tuuletuksen ja rusketuksen. Varpaanvälistimulaation henkisesti virkistävät ja eroottisesti kiinnostavat ulottuvuudet ansaitsevat varmaankin oman artikkelinsa, joka varmaan on joskus jo kirjoitettu. Tyydyn vain toteamaan että lukeudun sen puolestapuhujiin. Piste tunnetaan Ayurveda-perinteessä nimellä Kshipra Marma, jonka kautta voinee löytää mielenkiintoista lisätietoa varpaanväliremmisandaaleiden vaikutuksista!
Suomen viileissä oloissa tosin muut sandaalityypit ovat yleiskäyttöisempiä. Esimerkiksi niin kutsuttu perinteinen kalastajasandaali on erittäin toimiva malli: se suojaa varpaita ja jalkoja paremmin piikkikasveilta, nokkosilta ja kiveniskemiltä ja soveltuu paremmin sukkien kanssa käytettäväksi. Ristikkomainen pinta vaan tuppaa ikävästi jumittaman poljinremmiin jalkaa poistettaessa.
Paljaasta jalkapinta-alasta puheenollen, olisikin hyvä antaa tarkka sandaalin määritelmä! Jotkut itseään sandaaleiksi kutsuvat jalkineet kun ovat enemmänkin kenkiä joissa on reikiä. Olisin valmis hyväksymään kansainväliseksi standardiksi että sandaaliksi hyväksytyissä jalkineissa yli 40% jalkaterän ihosta tulee olla näkyvissä. Rei’itetyt kengät ovat kylläkin erinomainen idea, käytän sellaiseksi katsomiani jalkineita usein ja olenpa itse reijittänytkin nahkakenkiä tuuletuksen lisäämiseksi, mutta sandaaleja ne eivät ole.
Eri jalkinetyyppeihin kun päästään, voitaisiin tietty mainita myös kengättömyys eli ’jalat hobittien tapaan’, joka lienee elämänvalinnoista radikaaleimpia. Ilokseni voin huomata että Toe Go -polkimet ( linkki) vaikuttavat olevan edelleen olemassa. Kenties viimeistään eläkkeelle siirtyessäni voin alkaa toden teolla testailemaan täysin erilaisia lähestymistapoja elämään..
Sään vaihtelut
Sade ja sandaalit eivät varmaankaan monelle ole mieluisin yhdistelmä ainakaan mielikuvissa: sukat luonnollisesti kastuvat tai jaloille tulee kylmä. Hätä ei ole kuitenkaan kovinkaan paha, koska sukat voidaan tunnetusti vaihtaa eivätkä sitäpaitsi märät villasukat ole kovinkaan ikävän tuntuiset. Yhtään huono vaihtoehto ei ole myöskään suojata sukkia kosteudelta erilaisilla virityksillä, kuten vihannes- ja hedelmäpusseilla tai minkälaisilla vaan vettä pitävän materiaalin riekaleilla. Tyylikästä tämä ei perinteisessä mielessä ehkä ole, mutta vähintäänkin toimivaa.
Jumalten suomia tehtäviä suorittaessa kanssaihmisten oudoksuvat katseet eivät edes rekisteröidy korkeampien asioiden kanssa tekemisissä olevan sankarimme mieleen. Muovipussien lisäksi myös jalkarätit ja kenkäheinät tulisi mielestäni ottaa takaisin sukankaltaisten varusteiden valikoimiin, vähintäänkin koemielessä.
Pääargumenttini on seuraava: sandaalit ovat mielestäni erittäin toimiva valinta ainoiksi jalkineiksi lähes kaikille pyöräretkille joilla lämpötila on enimmäkseen 10 celsiusasteen yläpuolella. Tyynellä ja kuivalla säällä ne toimivat villasukan kanssa jopa nollaan asti, jos tarkoituksena ei ole ajaa lujaa vauhtia joka aiheuttaa runsasta jalkoihin kohdistuvaa viimaa eli jäähdytystä.
Erinäisissä lähteissä on myös esitetty vaihtoehtoisia teorioita sandaalien vaikutuksesta jalkojen lämpimänä pysymiseen. Voidaan vaikkapa kuvitella että verenkierron ollessa sandaaleissa hyvin vapaana, pysyy jalka paremmin luonnollisesti lämpimänä kuin kengissä jotka väkisinkin puristavat hieman ja häiritsevät kehon normaalia lämmönsäätelyä.
Kesä on tietenkin sandaalien kulta-aikaa. Tai siis olisi jos ihmiset ymmärtäisivät hyvän päälle! Erityisesti nahkapohjainen sandaali kuumana päivänä on kuin keidas janoiselle. Pystyn sieluni jalkapohjin tuntemaan tuon erityisen viileän sileyden tunteen kun paljas jalka laitetaan nahkasandaaliin… Jos en jo aiemmassa kenkäartikkelissa “On Shoes” asiaa teroittanut tarpeeksi, nahka hengittää luonnollisesti, ja ilmeisesti sen sisältämät tanniinit ja muut taika-aineet ovat epämiellyttäviä bakteereille. Kyllä, lämpöisten tunkkaisten kenkien haju johtuu bakteereista, not fresh. Tai kuten laulussa sanotaan:
Lenkkareista mehut melkein läpi haistaa
ihmiset kattoo pitkään ja koirat haluu maistaa
laita sandaalit jalkaa ni et saa kohteluu samanlaista
-Juhani
Itse olen ylipäätään herkkäjalkainen, talvella haluan oikein lämpimät kengät etteivät varpaani palele, kun taas kesällä jalkineiden täytyy olla mahdollisimman tuuletetut että jalkapohjia ei kuumota. Onko tämä heikkoutta vai vain herkistymistä kehon viesteille?
Legenda SPD-sandaaleista
Jalan polkimeenlukitsemisjärjestelmiä eli niin sanottuja lukkokenkiä olen käsitellyt jo mainitussa kenkäartikkelissani. Tässä kohtaa lienee aiheellista kuitenkin lyhyesti arvostella markkinoiden tunnetuin ja lähes ainoa lukkosandaali eli jo legendaarinen Shimano SPD-sandaali (mallit SH-SD501, SD66 yms. riippuen vuosimallista).
Itse en ole kovinkaan tykästynyt tähän tuotteeseen. Sen ulkomuoto on karu ja tekninen, suorastaan ruma. Materiaalit ovat täyssynteettiset, mikä mahdollistaa puroissa kahlaamisen ja nopean kuivumisen, mutta muovissa viihtyvien bakteerien vuoksi tämä aiheuttaa vakavia hajuhaittoja yhtään pidemmillä matkoilla, varsinkin ilman sukkia ajettaessa. Lesti on myös aivan liian kapea omille hobittijaloilleni, mikä on muutenkin vastoin sandaalien yleisesti hyväksyttyjä suunnitteluperiaatteita. Sandaaleiden kuuluu olla leveät, ja niiden tapauksessa kapealestinen versio voisi olla erikoismallinen poikkeama eikä standardi, yleensä kun tilanne on toisinpäin.
Tämän lisäksi remmien sijoittelu on jotenkin epäoptimaalinen ja kenkä tukee polkemisliikettä hieman huonosti, jalka ei pysy paikallaan kuten toivoisi. Muuttaisin näistä siis värin, materiaalin, kiinnitysmekanismin, lestin, lyhyesti sanottuna kaiken. Ulkopohjan materiaali ja yleinen jäykkyystaso vaikuttaa tosin ihan pätevältä.
Ainoa vaihtoehto näille vaikuttaisi olevan Lake LXSDL, joka vaikuttaa hieman paremmalta, vaan ei paljon. Kaikesta huolimatta olen hyvin iloinen siitä että pyörämaailman jättiläinen Shimano tuottaa tällaista erikoisjalkinetta vuodesta toiseen. Asianlaita on kuin Alivio V-jarrujen kanssa – joidenkin asioiden on hyvä olla olemassa vaikka en niitä itse välttämättä jalkaani ensimmäisenä pistäisi.
Sandaalit ja poljinhäkit
Mukavasta ja tehokkaasta eli kaikinpuolin hyvästä polkemiskokemuksesta kiinnostuneena ja jokseenkin riippuvaisena olen kuitenkin jalkojen polkimiin kiinnittämisen kannattaja. Ainoaksi vaihtoehdokseni on siis sandaalien kanssa käytännössä jäänyt vanhojen kunnon poljinhäkkien ja -remmien käyttö. Idea kuulostaa alkuun aivan päättömältä ja kelvottomalta, mutta lähempi tarkastelu ja empiirinen kokeilu johtavat ainakin jossain määrin toisiin tuloksiin.
Ensinnäkin, lähes kaikilla sandaaleilla voi ajaa myös häkkipolkimilla. Monien sandaalien muoto ei salli remmien kiristämistä kunnolla koska ne tuppaavat jumittumaan remmiin liian pahasti eikä jalkaa saa helposti enää ulos. Eli monilla sandaaleilla häkkien hyöty sinänsä hukataan, mutta ainaakaan pyörästä ei tarvitse vaihtaa polkimia joka kerta kun haluaa ajaa sandaaleilla, mikä on jo suuri helpotus satunnaiseen sandaalielämään.
Olen ilokseni vastikään löytänyt uudet käytetyt lähes täydelliset Rieker ajosandaalit (kts kuva alla), eli saksalaista terveyskenkämerkkiä. Ne ovat tyyliltään chic, materiaaliltaan aitoa hyvää nahkaa, pohja on takaosastaan sopivan jäykkä ajamiseen, jopa tykittämiseen, ja päällipuolen nahanpalat on muotoiltu erittäin häkkipoljinystävällisesti. Ainoana miinuksena on hieman kapea lesti jossa on selkeästi tehty uhrauksia muodin vuoksi. Onneksi nahka venyy käytössä ja ongelma helpottanee ajan kanssa. Ne ovat osoittautuneet erittäin toimiviksi ajokengiksi, reipasvauhtinen 220km päiväretki sujui kenkien suhteen täysin ongelmitta ja miellyttävästi ja jalat raikkaana pysyen.
Nyt kun olen saanut unelmieni pyöränrungon toteutettua (linkki), on seuraavana tärkeysjärjestyksessä maailmaa-liiketoiminnalla-parantamissuunnitelmassani kunnollisten ajosandaalien (sekä kenkien) suunnittelu, johon minulla ei valitettavasti ole minkäänlaista kokemusta tai muutakaan käytännön kannalta sopivaa ominaisuutta, paitsi tietysti näkemystä ja tunteen paloa. Tunk -ajosandaalit, jonain kauniina päivänä…
Kuuluisia sandaalinkäyttäjiä
Jotta saisin vakuutettua teidät vieläkin paremmin sandaaleiden kannattajiksi, lienee hyvä turvautua vanhaan kikkaan eli kuuluisuuksiin vetoamiseen. Näiden jalkinemuotia matkimalla voit sinäkin saada palasen hohdetta tarttumaan itseesi…
Jo lainattu semikuuluisa artisti Juhani lausuu sandaalien kunniaksi kokonaisen kappaleen ‘“Sandaalit on juhlakengät, sandaalit jalassa sä melkein lennät” (linkki). Vuodelta 2001 (?) oleva biisi kuuluu suomiräpin klassikoihin ainakin omassa mielessäni.
Pyörämaailman kärkivaikuttajiin kuuluva Ultra Romance on varsinkin aiemmin ollut oikea sandaalifanaatikko, joskin sandaalienkäyttö vaikuttaa vähentyneen performance-hengen otettua vallan viime vuosina. Erittäin kuvaava lentävä lause sandaalien erityislaadusta on mielestäni jonkun vuoden takainen “Yer a sandal guy now, people just give you free weed!” (linkki)
Nyt jo taivaalla johtotähtenä tuikkiva suurmestari Vélocio oli harras sandaalien kannattaja. Hänellä ne ilmeisesti liittyivät yleiseen hengellis/materiaaliseen puhtausajatteluun eli holistiseen hygieniaan. Kotitekoiset villavaatteet ja sandaalit muodostivat tuon pyöräilyn pikkujättiläisen habin, ja ainakin jälkimmäiset oli omaksuttu legendan mukaan kapusiinimunkeilta. Satavuotiaista mustavalkovalokuvista olen koittanut tihrustaa tarkempaa tietoa näistä epäilemättä hors categorie -luokan ajojalkineista, ja todennut että ne ovat yleensä olleet ristikkäisside-mallia ja melko tukevalla pohjalla. Samaisista kuvista olen pannut merkille myös että näitä sandaaleja ei ollut tapana sitoa kiinni polkimiin, vaan sankarimme polki päätähuimaavat retkensä jalkojen valitessa asentonsa ad libitum.
Artikkelimme lähenee loppuaan ja haluaisin antaa vielä suosituksen täydellisistä sandaaleista mutta, hélas, maailma ei ole täydellinen vieläkään, tai kenties ei enää… Kaikki toiveeni täyttävien sandaalien etsintä on siis kesken enkä täten voi antaa lopullista suositusta. Ennenkuin ne saadaan aikaiseksi pysyn jalkinevaikuttamisessa epäkaupallisella ja epämääräisellä vyöhykkeellä. Lohdutukseksi voin todeta että tärkein ominaisuus eli raikkaus löytyy kuitenkin ihan kaikista malleista!
Aki Viren